Ruusu

Ruusu

tiistai 28. elokuuta 2012

Olemuksen pohtimisen ilta


”Miksi sä pukeudut aina poikien vaatteisiin?”
Niin. Vastasin kysymällä ”miksi sinä pukeudut poikien vaatteisiin?”.
Mutta eihän se ole oikeastaan vastaus. Sanoin että se on kannanotto sukupuolineutraaliuden puolesta.

Tämä pieni keskustelu tuli päähäni ja jäin miettimään sitä uudelleen. Tosiaan, miksi minä pukeudun niin kuin pukeudun? Kyllä siinä on varmaan jotain pientä kapinaa ja sellaista, ”pukeudun poikien vaatteisiin jos haluan”.

Mutta alun perin kyse oli vain siitä että ajatus keskiverto naisesta tai tytöstä ärsytti minua, enkä halunnut sopia siihen lokeroon. Naisista puuttui mielestäni syvyys ja merkitys ja ajatukset, kaikki olivat samanlaisia ja epäkiinnostavia. Ja siinä onkin taas elämäni dilemma: miten olla erilainen.

Kuinka saatanan lapsellista pyrkiä totaaliseen erilaisuuteen, kun tiedän että se on mahdotonta. Pyrin siihen vain rikkomalla kaikesta paloja ja sotkemalla niistä tilkkutäkin. Silti minusta saadaan aina jokin laatikko, se joka ei halua tulla lokeroiduksi.

Vanhojen koulukavereiden tapa lokeroida minut ”Viljamiksi” tai sukupuoleltani ”It”:ksi ei haitannut, koska se oli erilaista. Minulla oli ikioma lokero.

Ihmisillä on tapana katsoa ihmistä ja olla sitä mieltä että hän on jonkin tietyn lainen. Minä teen samaa, se on vain luonnollista. Mutta ikuinen sen kuuntelu että ”mitäs ihmettä olet tehnyt jotain kaavasta poikkeavaa” ärsyttää. Siksi uudet tuulet ja ihmiset tekevät hyvää.

On jotenkin vapauttavaa että minulta kysytään taas miksi olen jotain, eikä vain oleteta. Opin itse pohtimaan itseäni eri tavalla kun minua ei vain oteta vastaan oman itseni stereotypiana, vaan todetaan, että ”pitkät hiukset sopisivat sinulle”.

Kuulen ihan liikaa ”älä vaan mene muuttumaan miksikään tai tekemään mitään mitä en sinulta odota”.

Mutta olenko minä liian juurtunut muuttuakseni, onko ulkokuoreni liian lähellä identiteettiäni? ..Niin.

lauantai 25. elokuuta 2012

Projekteja ja yritelmiä

Kaksi viikkoa koulua takana, ja väsyttää jo niin perkeleesti. Paljon projekteja, mikä on sinänsä ihan mukavaa. On kivaa kun on jotain jota tehdä ja pohtia kun ei ole muuta tekemistä.

Mikään ajatus ei ole selkeä. Tekee mieli tehdä asioita, kokeilla kaikkea uutta ja jännää.Tässä vaiheessa vuotta on niin paljon intressiä joka suuntaan, into vetää tekemään kaikkea. Haluan kokeilla tehdä elokuvan, kuvata kauniisti, kirjoittaa... Niin, en tiedä mitä haluan kirjoittaa.

Ajatusten puutteessani olen tutkinut vanhoja keskeneräisiä tekstejä. Pimeän fanfiction menneisyyteni tuotoksia ja ne ovat oikeastaan ainoa joka inspiroi. Tekee mieli täydentää niitä, kehittää niitä, laittaa ne eteenpäin.

Haluan olla aktiivinen ja vaikuttaa. Haluan pärjätä koulussa, nähdä kavereita tampereella ja muualla, maata asvalttitiellä aurinkoisena päivänä ja vain nauraa työlle ja huville.

Ajatus katkeaa.

Istuin eilen koulun jälkeen keinussa ja kuuntelin Lee van Cleef:iä. Lauleskelin itsekseni ja hymyilyn kuin hullu.
"jos vielä kerran vittuilet noin, saattaa käydä niin, et ssulta irtoaa pää"

Otin videokuvaa kaikesta mitä näin. Inspiraatio bloggaukseen iski. Ei onnistu, ei ole videonkäsittelyohjelmaa.

Ehkä saan kasaan ruokabloggauksen vielä tässä joskus. Vähän erilaiselta kantilta toivottavasti.

Voisin tehdä järkevää tekstiä. Tehdä mielipidekirjoituksia kaikesta missä on jotain vikaa. Luovan kirjoittamisen suoneni on kuihtunut, vanhoja tekstejä lukiessa kaduttaa että aloin harjoittelemaan asiatekstejä. En saa enää aikaan mitään kaunista. Vain järkevää.

Inspiroikaa minua.


(Jotain sain aikaiseksi. Fanfiction hörlöily http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18261.0)

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Sateenkaari oksensi lehtiööni

in the black of the night, 
gray of everyday-life



 darkness of autumn


 i need to let go 
to new flows

perjantai 17. elokuuta 2012

Rakas, rämä elämä


Mä nauran, ilakoin, riehun ja rakastun,
Ryydyn, kituutan, hyydyn ja pysähdyn
Ja paskaa, ihmisen paskaa, kaikkialla ja samalla

Maailma on perseestä, yhteiskunta kusee niskaan, ihmissuhteet ovat vaikeita, koulu on rankkaa ja kahvi on kallista. Ihme että näinkin moni ihminen jaksaa elää iloisena, tai yleensä tehdä mitään. Suomessa asuminen on rankkaa, täällä ollaan yhteiskunnassa kohtuullisen hyvässä asemassa ja syyllisyys maailman köyhistä ja nälkäisistä painaa harteilla.
      Maatamme johtaa porvaripoliitikot, persut ja presidentiksi pääsi melkein vihreä homo, nuorilla ei kohta ole varaa ruokaan kun harjoittelijoiden palkkoja lasketaan, toisaalla vanhusten huoltoon käytettävä raha ei riitä edes vaippoihin kaikille.
    Suurinta osaa nuorista on joskus kiusattu, masennus yleistyy kulovalkean tavoin, sydämiä särkyy kaikkialla. Peruskoulusta vähennetään jatkuvasti luovia oppiaineita ja lisätään teoriaa ja opiskeltavaa, paineet ja työmäärä lisääntyy, ihmissuhteet kuolevat pois koulun tieltä ja nuorista tulee erakkoja vailla sosiaalisia taitoja tai kykyä ilmaista itseään. Kahvikupillinenkin maksaa lähemmäs kaksi euroa.
     Silti tuntuu että elämä on hyvää, ja onnellisuus kuplii jostain kaiken keskellä.

Elämä on ruma, kaunis ja rakas
 rikas, rämä, mutta oma

     Sitä tunnetta on vaikea selittää. Kun kaikki on vain hyvin. Elämä on täynnä kaikkea ikävää ja suomalaisen mentaliteetin mukaan niihin keskittyy. On hassua huomata ero itsessään ja mielessään nyt ja kuukausi sitten, vuosi sitten, kolme vuotta sitten. Aina välillä tuntuu että elämä on vain karua ja rumaa, missään ei oikeasti ole mitään järkeä. Sitten taas huomaa miten näkee kaunista vain katsoessaan bussin ikkunasta pimeällä.
   Ehkä se on kesä. Ulkona näkee värejä: sinistä, vihreää, harmaata, keltaista. Taivas on värikäs, maa ja valo on jonkin väristä. Tässä vaiheessa vuotta alkaa olla pimeää, ja valoista voi taas nauttia uudella tapaa. Yöllä taivas on niin tumma, että näkee tähdet. Kun matkustaa illalla keskustan läpi, liikennevalot, katuvalot ja rakennusten valot näyttävät kodilta.
   Väistämättä tulen saamaan paskaa niskaani. Tulee olemaan huonoja aikoja ja parempia aikoja, välillä tekee mieli lähteä tai lakata olemasta. Mutta se on elämää, minun elämääni. Jälkikäteen kivikoita oppii arvostamaan, tai sitten ei.

Elämä - rikas, rämä, mutta oma
Elämä

maanantai 13. elokuuta 2012

From black and white to neon


Innostuin tänään kokeilemaan vesivärikyniäni. Yleensä jos piirrän en käytä värejä, lyijykynällä saa aikaan paljon paremman tunnelman kuin värityskuvilla. Näihin värikuviin yritin saada ajatukseksikin vähän epäselvemmän, tuoda valot ja varjot esiin värisävyillä.
      Ensimmäinen yritys väripiirroksella epäonnistui, koska ymmärrykseni väreistä on niin minimaalinen. Näin silmissäni hienon kuvan kasvoista joiden osat on rakennettu kaikista sateenkaaren väreistä niin, että kaikki oli täydellisessä sopusoinnussa. Tulos oli sotku.
     Päädyin piirämään väriryhmillä. Ensin lämpimillä väreillä luodun tytön. Luonnostelin kasvojen ääriviivoja oranssilla, viivasta tuli värilläkin kaunista. Korostelin varjoa punaisella, valoa keltaisella ja yritin saada pohjavärin oranssiksi. Pinkit hiukset olisivat selvästi kaivanneet oheensa toista sävyä, niistä tuli liian mattapintainen ja yksivärinen massa. En ole ottanut maalipensseliä käteeni moneen vuoteen, ja maalaamisen seuraus oli sen tasoinen.

 Käteni alkoi luonnostelemaan toiselle paperille profiilia vaaleansinisellä. Tummansinisellä varjoja, normaali iho oli himmeää vaaleansinistä. Olisin voinut tuoda valon paremmin varjostamalla vielä hieman vahvemmin. Hiukset saivat kahta eri vihreää, ja niiden lopputuloksesta pidän. Kasvot eivät taaskaan aivan lähteneet maalauksen kanssa lentoon, mutta mitäpä sille voi.
    Voisin jatkossakin leikkiä värikynillä, mutta en usko että ne aivan heti päihittävät ikuista suosikkiani: lyijykynää.




sunnuntai 12. elokuuta 2012

Puistotapahtuma 2012


Rautatien varrella kirkasta pinkkiä
ensimmäinen kosketus taas ystäviin ja hälinään
Satoja hahmoja, tuttuja kasvoja
joka puolelta vyöryy tervehdyksiä, olen kaivattu
kaivannut

Päälleni vyörynä ja äänenä
pikkumies
Tapaa pian kaikki, tutustuta kaikki
missä ovat loput kaivatut?
kaksi tärkeää löytävät toisensa
”meistä tulisi hyvä tiimi,
vahtiva sisko ja piinaavat veljet”

Kuplia, kuplia
tunnen mestareita
alas märkää mäkeä
liusuu kun ilta jatkuu
ja tämä on kirjaimellista.
näen enää puolet vähemmän päitä
ja silti ilma pursuaa rakkautta

Puhutaan arvista ja kivuista
maailman kainalossa
leirin liian vähäinen tissiperse-keskustelu
käytiin vähän myöhässä
mutta kunnolla
avautumista ja kasautumista
sunnuntain puolelle

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Metsät on kaadettu ja lapsuus ohi

Me istuimme saunan katolla, katsoimme metsän läpi naapurimökin pihaan. Punainen kattoi oli keltaisissa sipsinmuruissa.
    Jommallakummalla oli kiikarit. Naapurissa oli juhlat, ääni kaikui ylös saunan katolle.  Sieltä tarkkailtiin, ja lähdettiin puun takaa toiselle lähemmäs katsomaan tarkemmin. Kovin lähelle ei uskaltanut, ja pian justiin takaisin turvaan.
Pidimme nuotiota yllä. Heitimme liekkeihin olutpullon korkkeja, mielessämme se oli pelastusjoukko palavassa rakennuksessa. Jokin sadistinen mielenyhtymä käski pitää korkkia liekeissä kunnes se oli palanut karrelle: mitä suurta uskoa maailmaan. Seuraavana juhannuksena oluet juotiin tölkistä.
Heinä oli korkeaa, muistan sen minuakin korkeammaksi, mutta en usko että siitä olisi niin kauan. Sitä oli niin laajalla alueella, että osan siitä saattoi taittaa keskeltä lakoon eikä ulkopuolelta huomannut eroa. Heinään olisi halutessaan voinut rakentaa valtavia sokkeloita, kokonaisen maailman. En muista millainen se lopulta oli. Silmissäni on vain korkeaa heinää.
Sen jälkeen tuli Pasilaa ja muita pieniä asioita mutta ne eivät ole muistoja. Saunan katto ja pelastuspartiot ovat lapsuutta. Tämä paikka näyttää lapsuudelta.

tiistai 7. elokuuta 2012

Minä olen minä

SINÄ OLET ANDROGYYNI
Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella. 

Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko sukupuolivapaasti. . Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi kautta. 

Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä.

Se hinttarifeministien järjestö (räjähdysvaara, ilmassa sarkasmia) osasi tehdä pirun hyvän testin. Perussuhtautumiseni nettitesteihinja horoskooppeihin sun muuhun on aika negatiivinen mutta näköjään joskus joku osaa tehdä sellaisen. Huvittavaa, että testi jonka logiikka on yksinkertaisesti "ruksaa ne mitkä kuvaavat sinua" onnistuu niin kohdilleen kun vaihtoehdoista löytyy kaikenlaisia "tykkään kääriytyä ison karvaisen miehen kainaloon". 
      
Simppelisti tiivistettynä tuo oman testini tulos: "Hei, olen Viljami." Mutta oikeasti aika kivaisa asia tämä Setan sukupuolitesti, huvin vuoksi kannattaa kokeilla. En taida keksiä sen syvempää sanottavaa. Linkin laitan vielä: http://www.transtukipiste.fi/pelit/ttp0902.php

lauantai 4. elokuuta 2012

Poliittinen broileri: Tiedätkö mitä syöt?


Pääsin sivistämään ihmisiä ruuasta. On erittäin hämmentävää miten vähän ihmiset todella tietävät siitä mitä syövät. Koska broileri kulkee arkikielessä kanan nimellä, monet eivät tiedosta niiden eroa. Useampi ihminen jonka kanssa olen asiasta keskustellut, on uskonut, että hänen syömänsä broilerin rinta jossa on luu mukana, olisi kanaa. Samoin että kauppojen kokonainen grillattu broileri, olisi kanaa. Tekeekö se, että lihasta erottaa että se on joskus ollut elollinen olento, siitä jotain muuta kuin tehokasvatetun broilerin?
*minun versio*
      Liian monet ihmiset eivät edes tiedä, mitä sana broileri tarkoittaa. Olen joskus jopa törmännyt ihmiseen joka on pitänyt sitä tapana valmistaa kanaa. Omaan mieleeni tästä on jäänyt pysyvä kuva, kun viime kesän protu-leirillä yksi ohjaajista piirsi meille broilerin. Valtavat rintalihakset ja koivet, tutusta maatalojen kanasta on tullut muodoton lihasmöykky.
          En yritä saada ihmisiä lopettamaan broilerin syömistä, syön sitä itsekin, koska vaihtoehtoa ei ole saatavilla. Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät mitä syövät. Että broileri ei ole vain muoviin pakattuja lihanviipaleita, tai maaseudun kanoja munivan kanan poikasia. Se on lihan tuotantoon jalostettu kanalinturotu, jonka ominaisuuksiin haluttiin nopea kasvu. Broilerit siis kasvavat sairaanloisen nopeasti, ne eivät ole eläimenä lähelläkään täysikasvuista kun niiden lihasmassa on jo valtava.
        
Ja lopuksi kevennän raskaan selostukseni: Absurdein broileriin liittyvä väite jonka olen koskaan kuullut oli, kun Jismael kutsui broileria riistalinnuksi. Kävimme tästä facebook kommenttien välityksellä pitkällisen keskustelun, jonka viihdyttävimpiä kohtia kokoan tähän:


Jismael: Syönkö siis yleisimmin kaupasta ostaessani broileria kanaa vai kukkoa?

William: ‎:DDDD ooksä joku sovinisti mitä väliä sillä on? :D
D lajissa on luultavasti saman verran molempia ja niitä myös teurastetaan saman verran joten todennäköisyys kumpaankaan on 50/50

Jismael: Haluun vaan tietää mitä syön :D On sil välii :D

William: jismael menee kauppaan: kohtaus 1. "Saisinko miespuoleisen broilerin, kiitos". kohtaus 2. 
Jismael ottaa "kanan ohutleikkeitä" paketin hyllystä, ja menee kysymään kauppiaalta "osaatteko sanoa onko tämä mies- vai naispuoleinen läjä väärinpilkottua lihaa?"

Jismael: Saavat kyl merkata siihen, kumpaa sukupuolta se on :D
--
Äitini päätyi osallistumaan keskusteluun muutamalla lausahduksella:

Häkkikana - onnellinen kana - riistakana XD.
Lehmästäkin tulee härkää kun se kauppaan tai ravintalan lautaselle päätyy...
--
Jismael: ...Onko broileri rotu?

*tämän perään kuvittelen naurettavan loppumusiikki pimputuksen*

perjantai 3. elokuuta 2012

Deepshit aivopieru


Kovin, kovin väsynyttä pohdintaa ihmisistä. Ja itsestäni. Väsynyt deephit tyhjäkäynti on aika hyvä kuvaus.

Olen pohtinut sitä. Onko minun tapani ajatella jotenkin erilainen kuin muiden? Olenko jotenkin ”kypsempi”? Minä osaan ajatella asiat pitkällä tähtäimellä. Pystyn tiedostamaan oman toimintani ja sen vaikuttimet ja motiivit. Jos käyttäydyn jotenkin epätavallisesti, voin johtaa sen erilaisiin asioihin.
           Viime talvena kirosin itseäni kun koin että en ollut enää sama äänekäs ja puhelias ihminen, vaan vetäydyin ja jäin kuuntelemaan. Se ärsytti minua. Mutta heti kun pysähdyin hetkeksi miettimään miksi tein niin, löysin kaikki siihen johtaneet tekijät päästäni. Pelkäsin ihmisiä. Liikuin joukossa jossa oli minua vanhempia ja viisaampia ja kokeneempia ihmisiä, ja pelkäsin että jos sanon jotain väärin, olen menettänyt maineeni. Ja maine on aina tärkeä, siitäkin oli kyse. Jos on vain cool, ei voi olla nolo. Tiedostan senkin, miten naiivi ajatus tämä on.
             Kaikki nuoren käyttäytymiseen liittyvät tekijät voidaan aina sitoa koulukiusaamiseen. Se on luultavasti suurin vaikuttaja kaikkeen miten ihmiset toimivat, ja voin yleistää tämän kaikkiin koska luultavasti tämän ajan lapsista ja nuorista lähes kaikkia on joskus kiusattu. Se voi saada ihmisen vetäytymään ja sulkemaan muut ulkopuolelle, herättää varautuneisuutta muita kohtaan. Tai sitten, omalla kohdallani tämä on sopivampi, nostaa esiin kapinaa. ”Minä en välitä sinusta ja yritäyksistäsi horjuttaa, minä pysyn pystyssä ja olen ylpeä”. Pitää olla cool ollakseen cool.
           Helppo kuvaus ajattelulleni olisi että olen kyynikko. Seurustelusuhteista ensimmäinen ajatukseni on kauanko se muka kestää. Tässä iässä ei voi ajatella että jokin kestää ikuisesti, enkä minä edes haluaisi minkään kestävän. Nuorena kaikki on lyhytaikaista ja ainaisessa liikkeessä, ja minä en halua jäädä sen kyydistä tarrautumalla johonkin.
             Vaikka olen ylpeä siitä mitä olen nyt, ja tyytyväinen itseeni, en halua olla sitä enää kymmenen, en edes viiden vuoden päästä. Muutos on kaiken a ja o, enkä ymmärrä ihmisiä jotka haluavat tarrautua. Ystäviä, jotka uskovat olevansa ikuisesti sellaisia kuin ovat nyt, ja haluavat minun olevan myös. Tiedostan, että mustavalkoinen ajattelu kuuluu ikään. Ääriaatteet ja niiden uskominen absoluuttiseksi totuudeksi on vain tapa kasvaa isoksi, oppia kantapään kautta.
         Joskus tuntuu, että kukaan muu ei näe asioita niin. Ihmiset ympärilläni näkevät vain juuri sen hetken, sen ajan ja asian johon ovat keskittyneet. He näkevät suunnan, ja heittäytyvät sen mukaan kaulaansa myöten, ja jäävät paikoilleen määränpäähänsä. Ehkä he eivät halua nähdä, kuinka kaikki vaihtelee. Minä haluan kulkea virran mukana, nähdä asiat sen varrella pysähtymättä vielä pitkään aikaan.

torstai 2. elokuuta 2012

Jernupissishoppari


Ja otsikko kertoo osan tarinaa. Minä ja Jismael inspiroiduimme, nykyaikainen versio Neljän ruusun ikimuistoisesta Juppihippipunkkari biisistä. Minä sain aikaan Jernupissishopparin, ja kärjistäminen ja provosoiminen on paras.

Kakstoistavuotiaana aloin lukee mangaa
kuljin kissankorvissa
pari vuotta myöhemmin cäppi päässä
liian isoissa housuissa
ja napit korvilla heitin wannabe riimejä
huppu päässä kaduilla kuljin ja maalasin seinään kyrvän

kaverit alko vetää röökiä, mä seurasin vahvemmilla aineilla

mä tarvin uuden jätkän ja pääni pehmeeks koskenrannalla
Jos alkaa rahat loppuu, niin nyysin vaan mun viinat
mullon salillinen exiä, kuppa ja trippi lastenkotiin

ryyppään taas
olen jernupissishoppari ja taggaan joka paikkaan
ryyppään taas
oon ylpee ja erilainen desudesu kawaii
Hei mä kännään taas
olen jernupissishoppari ja mut tunnetaan
Kännään taas
mullon cossiasu, pussikalja, housut roikkuu polvissa
Jos sut haluan, kaula-aukkoa alemmas

mangapoikien parittaminen on saanut mut naisten helmoja katsomaan
Mun huoneeni lattia on aina täynnä tupakannatsoja
mä teen biisejä joissa mun ego hakkaa kaikki
paksunnan meikkiä jotta oisin oikein pantava


ryyppään taas
olen jernupissishoppari ja taggaan joka paikkaan
ryyppään taas
oon ylpee ja erilainen desudesu kawaii
Hei mä kännään taas
olen jernupissishoppari ja mut tunnetaan
Kännään taas
mullon cossiasu, pussikalja, housut roikkuu polvissa
Jos sut haluan, kaula-aukkoa alemmas

ryyppään taas
olen jernupissishoppari ja taggaan joka paikkaan
ryyppään taas
oon ylpee ja erilainen desudesu kawaii
Hei mä kännään taas
olen jernupissishoppari ja mut tunnetaan
Kännään taas
mullon housuasu, roikkuikalja, pussicossi, polvissa
Jos sut haluan, kaula-aukkoa alemmas


Asiasta kukkaruukkuun.
PlusMinus0:n eka graffa, ylpeyttä.