Ruusu

Ruusu

perjantai 3. elokuuta 2012

Deepshit aivopieru


Kovin, kovin väsynyttä pohdintaa ihmisistä. Ja itsestäni. Väsynyt deephit tyhjäkäynti on aika hyvä kuvaus.

Olen pohtinut sitä. Onko minun tapani ajatella jotenkin erilainen kuin muiden? Olenko jotenkin ”kypsempi”? Minä osaan ajatella asiat pitkällä tähtäimellä. Pystyn tiedostamaan oman toimintani ja sen vaikuttimet ja motiivit. Jos käyttäydyn jotenkin epätavallisesti, voin johtaa sen erilaisiin asioihin.
           Viime talvena kirosin itseäni kun koin että en ollut enää sama äänekäs ja puhelias ihminen, vaan vetäydyin ja jäin kuuntelemaan. Se ärsytti minua. Mutta heti kun pysähdyin hetkeksi miettimään miksi tein niin, löysin kaikki siihen johtaneet tekijät päästäni. Pelkäsin ihmisiä. Liikuin joukossa jossa oli minua vanhempia ja viisaampia ja kokeneempia ihmisiä, ja pelkäsin että jos sanon jotain väärin, olen menettänyt maineeni. Ja maine on aina tärkeä, siitäkin oli kyse. Jos on vain cool, ei voi olla nolo. Tiedostan senkin, miten naiivi ajatus tämä on.
             Kaikki nuoren käyttäytymiseen liittyvät tekijät voidaan aina sitoa koulukiusaamiseen. Se on luultavasti suurin vaikuttaja kaikkeen miten ihmiset toimivat, ja voin yleistää tämän kaikkiin koska luultavasti tämän ajan lapsista ja nuorista lähes kaikkia on joskus kiusattu. Se voi saada ihmisen vetäytymään ja sulkemaan muut ulkopuolelle, herättää varautuneisuutta muita kohtaan. Tai sitten, omalla kohdallani tämä on sopivampi, nostaa esiin kapinaa. ”Minä en välitä sinusta ja yritäyksistäsi horjuttaa, minä pysyn pystyssä ja olen ylpeä”. Pitää olla cool ollakseen cool.
           Helppo kuvaus ajattelulleni olisi että olen kyynikko. Seurustelusuhteista ensimmäinen ajatukseni on kauanko se muka kestää. Tässä iässä ei voi ajatella että jokin kestää ikuisesti, enkä minä edes haluaisi minkään kestävän. Nuorena kaikki on lyhytaikaista ja ainaisessa liikkeessä, ja minä en halua jäädä sen kyydistä tarrautumalla johonkin.
             Vaikka olen ylpeä siitä mitä olen nyt, ja tyytyväinen itseeni, en halua olla sitä enää kymmenen, en edes viiden vuoden päästä. Muutos on kaiken a ja o, enkä ymmärrä ihmisiä jotka haluavat tarrautua. Ystäviä, jotka uskovat olevansa ikuisesti sellaisia kuin ovat nyt, ja haluavat minun olevan myös. Tiedostan, että mustavalkoinen ajattelu kuuluu ikään. Ääriaatteet ja niiden uskominen absoluuttiseksi totuudeksi on vain tapa kasvaa isoksi, oppia kantapään kautta.
         Joskus tuntuu, että kukaan muu ei näe asioita niin. Ihmiset ympärilläni näkevät vain juuri sen hetken, sen ajan ja asian johon ovat keskittyneet. He näkevät suunnan, ja heittäytyvät sen mukaan kaulaansa myöten, ja jäävät paikoilleen määränpäähänsä. Ehkä he eivät halua nähdä, kuinka kaikki vaihtelee. Minä haluan kulkea virran mukana, nähdä asiat sen varrella pysähtymättä vielä pitkään aikaan.

1 kommentti:

  1. Tiedätkö, minua samaan aikaan sekä ärsyttää naama vihertäen, miten jotkut voivat olla todella aikuisia – eivätkä vain esitä - että helpottaa hyvänolon lämpöaalloilla. Teitä, tai meitä, vastuullisia on liian vähän.

    VastaaPoista