Ruusu

Ruusu

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Metsät on kaadettu ja lapsuus ohi

Me istuimme saunan katolla, katsoimme metsän läpi naapurimökin pihaan. Punainen kattoi oli keltaisissa sipsinmuruissa.
    Jommallakummalla oli kiikarit. Naapurissa oli juhlat, ääni kaikui ylös saunan katolle.  Sieltä tarkkailtiin, ja lähdettiin puun takaa toiselle lähemmäs katsomaan tarkemmin. Kovin lähelle ei uskaltanut, ja pian justiin takaisin turvaan.
Pidimme nuotiota yllä. Heitimme liekkeihin olutpullon korkkeja, mielessämme se oli pelastusjoukko palavassa rakennuksessa. Jokin sadistinen mielenyhtymä käski pitää korkkia liekeissä kunnes se oli palanut karrelle: mitä suurta uskoa maailmaan. Seuraavana juhannuksena oluet juotiin tölkistä.
Heinä oli korkeaa, muistan sen minuakin korkeammaksi, mutta en usko että siitä olisi niin kauan. Sitä oli niin laajalla alueella, että osan siitä saattoi taittaa keskeltä lakoon eikä ulkopuolelta huomannut eroa. Heinään olisi halutessaan voinut rakentaa valtavia sokkeloita, kokonaisen maailman. En muista millainen se lopulta oli. Silmissäni on vain korkeaa heinää.
Sen jälkeen tuli Pasilaa ja muita pieniä asioita mutta ne eivät ole muistoja. Saunan katto ja pelastuspartiot ovat lapsuutta. Tämä paikka näyttää lapsuudelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti