Ruusu

Ruusu

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

The carpet needs a haircut


Muutama hupaisa oivallus näin koeviikon päättymisen kunniaksi:

1)      Suomen osaaminen on yliarvostettua. Keksikäämme uusi kieli nimeltä ”koeviikko-loppui-juuri-et-voi-olettaa-että-osaan-enää-puhua-asdfg”.
2)      Ensivaikutelmat: ei vahvuusalueeni. Sisäfileepihvi -keskustelu ruokapöydässä kieltämättä varmaan kuukausi sitten jo, mutta olen hidas oivaltamaan.
3)      En haluaisi joutua tarkkailemaan itseäni jonkun muun silmistä.
4)      En stressaa koska tiedän että pärjään kuitenkin tarpeeksi hyvin. Oli kummallista, että koe jossa tiesin pärjääväni, oli se joka stressasi eniten. Käsi tärisi.
5 )     Toivon että tulisi lunta vaikka lumi on ikävää.
6)      joulukuuhun on enää kolme päivää.

Koska joulukalenterit on liian mainstream, voisin keksiä jotain ovelampaa. Päivittäinen elämänviisaus-bloggaus jouluaattoon asti?


The piano has been drinking, not me

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Study for three hands


Tämä informaation määrä hämmentää. Eikä edes pelkän informaation, vaan oppimisen.

On hämmentävää huomata oppivansa jatkuvasti. Toki sitä on aina koulussa oppinut uutta, mutta ei samalla tasolla kuin nyt. Lukiossa tiedostaa oppivansa jatkuvasti ja tietotaso vasta muutaman kuukauden jälkeen moninkertaistunut monella alalla.

Toki on rankkaa ja haastavaa että tietoa tulee niin nopeasti ja niin paljon joka suunnasta, mutta se on myös palkitsevaa. Jokaisen jakson loppupuolella voi katsoa taakse ja tajuta ymmärtävänsä niin paljon enemmän.

Hassua koeviikon lähestyessä olla itsevarma että selviää ja saa hyviä numeroita. Työn määrä vain nostaa motivaatiota saada se kaikki muistiin ja osata käyttää sitä jatkossakin, ei vain kokeessa. Kummallisen uudenlainen tuntemus, en osannut odottaa lukiolta aivan tätä.

Oppiminen ja ennen kaikkea sen huomaaminen on ihastuttava tunne.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kymmenentuhattaneljä

Oioi blogiani on katseltu yli 10 000 kertaa ! Kiitokset kaikille jotka ovat tänne eksyneet olette ihania :3

jaja tein taas videon. Ei taidetta mutta ihan hyvin kun en ole ennen tälläisiä tehnyt.

Ja hyvää isänpäivää kaikille isille C:

torstai 8. marraskuuta 2012

Fuck you I won't do what you tell me



Tein videon koska awesome biisi ja luin jostain että Tim tykkää tästä bändistä ja sekä biisi että Tim on niin badass että ne oli pakko yhdistää. Kiitos ja kumarrus.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Dance fucker dance


Niin paljon kaikkea.

Mutta tärkein ensin: Tim Roth Tim Roth Tim Roth TIMROTHTIMROTH!!

Viimeiset pari viikkoa tiivistettynä. Ensin Reservoir dogs, ja Mr Orange ja isku päähän ja vatsaan ja rintaan ja pakkomielle.
6 elokuvaa viidessä päivässä, Maurice, joka ei sinänsä liittynyt mihinkään. Ihan vain koska muistin että se oli joskus katselulistalla. Brittien versio Brokeback mountainista, toisessa pääosassa Hugh Grant ja ihan vaan sen takia kannatti katsoa.

Sitten Legenda nimeltä 1900. Katsoin sen joskus ja se oli ihana, mutta sitten se vain jäi ja katosi ja unohtui. Mr. Tim Orange Roth pääosassa pianistina. Ihana rooli. Ihana elokuva. Ihana soundtrack – Ennio Morriconea.

Rosencrantz & Guidenstern ovat kuolleet, pääosissa Tim Roth ja Gary Oldman. Hämmentävä ja kummallinen elokuva, Hamletin lavasteissa seikkailevat kaksi koomista sivuhahmoa jotka pohtivat kuolemaa ja kinastelevat ja ovat söpöjä.

Ja yksi oikeasti hyvä youtubesta löydetty elokuva, Captives. Tim Roth on (pääosassa, yllätyitkö?) herkkä linnakundi joka rakastuu vankilan kauniiseen hammaslääkäriin. Oikeasti ihan mainitsemisen arvoinen romanttinen draama. Ja siihen liittyvä kiva youtuben Tim Roth tutorial opetus:

”If you think having sex in a public toilet is a dirty and depraved act, don’t knock it before you’ve tried it…
With Tim Roth.”

Ehdottomasti paras: Four rooms. Tim on niin jotain muuta kuin normaalissa roolissaan, sipsutteleva hotellipoika ja kuolleita huoria ja irronneita sormia ja rahaa ja Dirty Harryn aseen näköinen pyssy otsassa. Sellainen elokuva joka pitäisi katsoa sokerihuuruissa kaveriporukalla joskus kolmelta yöllä ja nauraa niin paljon ettei enää saa happea ja uskoo että pian silmissä pimenee mutta ei voi sulkea silmiään kun tuijottaa ruutua.

Ja sitten vielä pari huonoa elokuvaa, Virgin territory joka oli lähinnä hämmentävä koska Tim Roth oli se paha vanha mies jonka kanssa neito pakotettiin naimisiin (???). Se tosin kirvoitti keskustelun: Jos idolisi olisi hukkunut kaivoon, joisitko vettä jossa hänen ruumiinsa on lillunut? Vastaus: Totta helvetissä. Ja kuolisin onnellisena.

Viimeisenä Little Odessa. Ei oikein mitään hyvää. Eikä mitään erityisen huonoa. Ei lähtenyt lentoon mutta ei oikein uponnutkaan. Lähinnä nah.

Ps. Hyvästi elämä Tim ajoi minut tekemään Tumblrin.

----

ja ai niin, ihailijoiden pyynnöstä blogistani löytyy nyt "tykkää" nappi. (ja "en tykkää" ja "mitäs vittua")