Ruusu

Ruusu

lauantai 1. joulukuuta 2012

1. Joulukuuta - ensimmäinen näytös


Noníin, rakkaat lapset. Tästä alkaa blogini joulukalenteri, joka on hauska kääntämisprojekti joka kestää jouluun tai uuteenvuoteen tai vappuun tai juhannukseen. 

---

Ensimmäinen näytös


Kaksi Elisabethin aikaista ihmistä tappavat aikaa paikassa jolla ei ole mitään tunnistettavaa muotoa.

He ovat pukeutuneet hyvin – hatut, viitat, sauvat ja kaikki.

Kummallakin on suuri nahkainen rahapussi.

Guildensternin pussi on melkein tyhjä.

Rosencrantzin pussi on melkein täysi.

Syy tähän on, että he lyövät vetoa kolikonheitosta, seuraavalla kaavalla: Guildenstern (tästä eteenpäin ’Guil’) ottaa kolikon pussistaan, heittää sen, antaen sen pudota. Rosencrantz (tästä eteenpäin ’Ros’) tarkistaa  sen, ilmoittaa sen olevan kruuna, ja laittaa sen omaan pussiinsa. Sitten he toistavat saman kaavan. He ovat ilmeistesti tehneet tätä jo jonkin aikaa.

’Kruunan’ jatkuva toistuminen on mahdotonta, silti Ros ei näytä lainkaan yllättyneeltä – hän ei ole yllättynyt. Kuitenkin, hän on tarpeeksi kiltti tunteakseen häpeää viedessään niin paljon rahaa ystävältään. Olkoon se huomio hänen luonteestaan.

Guil on erittäin tietoinen tilanteen outoudesta. Hän ei ole huolissaan rahasta, mutta hän on huolissaan seurauksista; tietoinen, mutta ei aikeissa panikoida – huomio hänen luonteestaan.
Guil istuu. Ros seisoo (hän hoitaa liikkumisen kerätessään kolikoita).

Guil heittää, Ros tutkii kolikon.                       

Ros Kruuna

Hän nostaa kolikon ja laittaa sen pussiinsa. Kaava toistuu.

Kruuna

Taas.

Kruuna

Taas

Kruuna

Taas.

Kruuna

Guil (heittäessään kolikkoa) Jännityksen rakentumisessa on tiettyä taiteellisuutta

Ros Kruuna

Guil (heittäessään toisen) Tosin se voidaan tehdä pelkästään onnella

Ros Kruuna

Guil Jos se on sana jota haen

Ros (katsahtaa ylös Guiliin) Seitsemänkymmentä kuusi, kulta

Guil nousee ylös mutta ei tiedä minne mennä. Hän heittää uuden kolikon olkansa yli katsomatta siihen, hänen huomionsa on kiinnittynyt ympäristöön, tai sen puutteeseen.

Kruuna

Guil Heikompi mies saattaisi pohtia uudelleen uskoaan, jos ei muuhun niin todennäköisyyden lakiin.

Hän heittää kolikon olkansa yli, mennessään katsomaan takanäyttämöä.

Ros Kruuna

Guil, tutkien näyttämön rajoja, heittää kaksi kolikkoa lisää, yksi kerrallaan tietysti. Ros ilmoittaa molempien niistä olevan kruuna.

Guil (pohtien) Todennäköisyyden lailla, kuten omituisesti vaikuttaa, on jotain tekemistä ajatuksen kanssa, että jos kuusi apinaa (hän on hämmentyy omista puheistaan).. Jos kuusi apinaa olisivat…

Ros Peliä?

Guil Olivatko ne?

Ros Oletko sinä?

Guil (ymmärtäen) Peli (heittää kolikon). Keskiarvojen laki, jos olen ymmärtänyt tämän oikein, tarkoittaa että jos kuutta apinaa heiteltäisiin ilmaan tarpeeksi kauan, ne laskeutuisivat noin yhtä monta kertaa hännälleen kuin..

Ros Kruuna (nostaa kolikon)

Guil Joka ei edes ensisilmäyksellä tunnu erityisen palkitsevalta huomiolta, kummassakaan mielessä, edes ilman apinoita. Tai siis että et löisi siitä vetoa. Tai siis minä löisin, mutta sinä et… (heittäessään kolikkoa)

Ros Kruuna.

Guil Vai löisitkö? (hän heittää kolikon)

Ros Kruuna.

Toisto.

Kruuna. (Hän katsoo Guiliin – nolostunut naurahdus) Käy vähän tylsäksi, eikö?

Guil (kylmästi) Tylsäksi?

Ros Noh…

Guil Entäs se jännitys?

Ros (viattomasti.) Mikä jännitys?

Lyhyt tauko

Guil Sen täytyy olla vähenevien tuottojen laki… Tunnen että kirous on murtumassa. (jotakuinkin onkien itsestään lisää energiaa.)

Hän ottaa kolikon, heittää sen korkealle ja nappaa sen, kääntää sen kämmenselälleen ja tarkastelee kolikkoa – ja heittää sen Rosille. Hänen energiansa valuu pois ja hän istuutuu.

No, se oli tasaväkinen mahdollisuus… jos laskelmani ovat oikeassa.

Ros kahdeksankymmentä viisi putkeen – rikoimme ennätyksen!

Guil Älä ole absurdi.

Ros ilman muuta.

Guil (vihaisena) Sekö se sitten on? Siinäkö kaikki?

Ros Mitä?

Guil Uusi ennätys? Niinkö pitkälle sinä olet valmis menemään?

Ros Noh…

Guil Ei kysymyksiä? Ei edes taukoa?

Ros Heitit ne itse.

Guil Ei epäilyksen häivääkään?

Ros (kiihtyneenä ja hyökkäävänä) No. Minä voitin – enkö voittanutkin?

Guil (lähestyy häntä hiljaisempana) Entä jos olisit hävinnyt? Jos ne olisivat kääntyneet sinua vastaan? 
Kahdeksankymmentäviisi putkeen? Yksi toisensa jälkeen, tuosta vaan?

Ros (tyhmänä) Kahdeksankymmentäviisi kertaa putkeen? Klaavaa?

Guil Kyllä! Mitä siihen sanoisit?

Ros (epäillen) noh… (hilpeästi) No, alkajaisiksi tutkisin kolikkosi tarkkaan.

Guil (vetäytyen) Olen helpottunut. Ainakin voimme vielä luottaa itsekkyyteen ennustettavana tekijänä… 
Olettaisin tämän olevan viimeinen kerta. Sinisilmäisyytesi sai minut pohtimaan että ehkäpä… Sinä yksin.. 
(Hän kääntyy häntä päin yhtäkkiä, ojentaa kätensä) Kosketus. (Ros tarraa hänen käteensä. Guil vetää hänet lähelleen. Intensiivisemmin.) Me olemme heitelleet kolikoita siitä lähtien kun – (Hän päästää irti lähes väkivaltaisesti) Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olemme heitelleet kolikoita.

Ros Voi ei – olemme heitelleet kolikoita niin kauan kuin muistan.

Guil Eli kuinka kauan?

Ros Minä en muista. Ja muistakin – kahdeksankymmentäviisi kertaa.

Guil Niin?

Ros Sen ylittämiseen menee aikaa, kuvittelisin.

Guil Sitäkö sitä ajattelet? Siinäkö kaikki? Ei pelkoa?



To be continued...






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti