He hurvittelevat aloittamaan seuraavan
pantomiimiesityksen, joka sisältää Pelurin esittämässä kiihtyvää tuskaa (Organisoitua, tyyliteltyä)
johtaen innottomaan kohtaukseen Kuningattaren kanssa (vrt. ’Kaappikohtaus’
Shakespeare III näytös, 4. kohtaus) ja erittäin tyyliteltyyn uudistamiseen, kun
Polonius puukotetaan kudelman takana (murhattu kuningas esittää Poloniusta)
samalla kun Peluri jatkaa tauotonta selostustaan.
Peluri Lucianus, Kuninkaan veljenpoika…
Setänsä hyväksikäyttämä ja äitinsä avioliiton murtama… Menettää järkensä… Ajaen
hovin kaaokseen ja epäjärjestykseen vuorotellessaan katkeran melankolian ja
rajattoman hulluuden välillä… Kallistuen itsetuhosta (poseeraus) ja murhanhimoisuuteen (Tässä hän tappaa Poloniuksen)… Lopulta hän kohtaa äitinsä, ja
kiihottavan epäselvässä kohtauksessa – (jotakuinkin
oidipaalinen syleily) anelee tätä katumaan ja peruuttamaan valansa.
Hän nousee ylös puhuen yhä.
Kuningas – (liikkuu kohti Myrkyttäjää/Kuningasta)
syyllisyyden piinaamana – pelon kummittelemana – päättää lähettää
veljenpoikansa Englantiin – ja luottaa kahteen hymyilevään rikostoveriinsa –
ystäviin – hovimiehiin – ja kahteen vakoojaan -
Hän on pyörähtänyt ympäri tuodakseen yhteen
Myrkyttäjän/Kuninkaan ja kaksi viittoihin sonnustautunutta Traagikkoa;
Jälkimmäiset polvistuvat ja vastaanottavat Kuninkaalta kirjekäärön.
Antaen heille
kirjeen esitettäväksi Englannin hoville - ! Ja niin he lähtevät – lautalla –
Kaksi vakoojaa asettautuvat Pelurin molemmille
puolille, ja he kolme heiluvat samaan tahtiin, laivan liikkeiden mukaisesti; ja
sitten peluri erkaantuu heistä.
– ja he
saapuvat perille –
Toinen vakooja nostaa käden otsalleen ja
katsoo horisonttiin.
– ja nousevat
maihin – he esittäytyvät Englannin kuninkaan edessä – (Peluri pyörähtää ympäri) Englannin kuningas –
Kruunu tekee jäljellä olevasta näyttelijästä
Englannin kuninkaan – joka on sama kuin näyttelijä joka esitti alkuperäistä
murhattua Kuningasta.
Mutta missä on
prinssi? Missä, tosiaan? Juoni tihenee – kohtalon ja kavaluuden aiheuttama
käänne, on tuonut vakoojien käsiin kirjeen joka sisältä heidän oman kuolemansa!
Vakoojat esittävät kirjeen; Englannin
kuningas lukee sen ja määrää heidät kuolemaan. He nousevat ylös Pelurin
pyyhkäistessä pois heidän viittansa ennen teloitusta.
Petturit
sortuvat omaan ansaansa? – vai jumalten uhreiksi? - Emme saa koskaan tietää!
Koko pantomiimi on ollut sujuvaa ja
jatkuvaa, muta nyt Ros astuu edemmäs ja keskeyttää sen. Mikä saa hänet
liikkumaan, on huomio, että kahdella vakoojalla on viittojensa alla tismalleen
samanlaiset vaatteet kuin ne jotka ovat Rosin ja Guilin päällä, tosin nyt
viittojen peitossa. Ros lähestyy ”omaa” vakoojaansa epäilevästi. Hän ei aivan
ymmärrä miksi tämän vaatteet näyttävät tutuilta. Hän seisoo lähellä, koskettaa
takkia, pohtivasti…
Ros No eikös se olekin -! Ei, odota
hetki, älä sano – siitä on aikaa kun viimeksi – missä se oli? Aivan,
muistankin, se oli – koska se oli? Tunnen sinut, enkö tunnekin? En koskaan
unohda kasvoja – (Katsoo vakoojan kasvoja)
… vaikkakaan en kyllä muista sinun. Hetken luulin – Ei, en tunne sinua, enhän?
Kyllä, pelkään että olet väärässä. Olet sekoittanut minut johonkin toiseen.
Samalla Guil lähestyy toista Vakoojaa,
kulmat pohtivasti rypyssä.
Peluri (Guilille) Tunnetko tämän näytelmän?
Guil En.
Peluri Teurastus – yhteensä kahdeksan
ruumista. Se tuo meidän vahvuutemme esiin.
Guil (Kireänä, pikku hiljaa hermonsa menettäneenä koko pantomiimin ja
selostuksen aikana) Sinä! – Mitä sinä
tiedät kuolemasta?
Peluri
Siinä näyttelijät ovat parhaimmillaan. Heidän täytyy hyödyntää mitä tahansa
lahjaa joka heille annetaan, ja heidän lahjansa on kuoleminen. He voivat kuolla
sankarillisesti, koomisesti, ironisesti, hitaasti, yhtäkkisesti, ällöttävästi,
viehättävästi, tai todella korkealta. Oma lahjani on laajempi. Erotan
merkityksellisyyttä melodraamasta, merkityksellisyyttä jota siinä ei oikeastaan
ole; mutta aina välillä, aiheen ulkopuolelta, siitä karkaa pieni valonsäde joka
oikeasta kulmasta voi rikkoa kuolevaisuuden kuoren.
Guil Senkö he vain osaavat – kuolla?
Peluri Ei, ei – he tappavat kauniisti.
Itse asiassa jotkut heistä tappavat paremmin kuin kuolevat. Loput kuolevat
paremmin kuin tappavat. He ovat tiimi.
Ros Ketkä ovat mitäkin?
Peluri Siinä ei ole paljoa merkitystä.
Guil (peloissaan, halveksuen) Näyttelijät! Halvan melodraaman
mekaanikot! Se ei ole kuolemaa! (hiljaisemmin) Te huudatte ja tukehdutte
ja vajoatte polvillenne, mutta se ei tuo kuolemaa kenenkään kotiin – Se ei
yllätä heitä ja saa heidän kalloihinsa kuiskausta joka sanoo – ’jonain päivänä
sinä kuolet’. (Hän suoristautuu) Te
kuolette niin usein, miten voitte olettaa heidän uskovan teidän kuolemaanne?
Peluri Päinvastoin, se on ainoa jota he
uskovat. He ovat ehdollistuneet siihen. Minulla oli kerran näyttelijä joka oli
tuomittu hirteen lampaan varastamisesta – tai karitsan, en muista kumman –
joten sain luvan hirttää hänet kesken näytelmän – juonta piti muuttaa hieman,
mutta ajattelin että se olisi tehokasta, tiedäthän – ja et uskoisi, mutta hän
ei vain ollut uskottava! Epäilyksiään
oli mahdoton poistaa – ja koko yleisön pilkatessa ja heitellessä pähkinöitä,
koko juttu oli katastrofi! – hän vain
itki koko ajan – ei ollenkaan niin kuin olisi pitänyt – vain seisoi siellä ja
itki… Ei enää ikinä.
Hyvällä huumorilla hän on jo takaisin
pantomiimiin: kaksi Vakoojaa odottamassa teloitusta Pelurin käsissä.
Yleisö tietää
mitä odottaa, ja he ovat valmiita uskomaan vain siihen. (Vakoojille) Näyttäkää!
Vakoojat kuolevat melko yksityiskohtaisesti,
ja aika hyvin.
Valo on alkanut lähteä, ja himmenee heidän kuollessaan
ja Guilin puhuessa.
Guil Ei, ei, ei… olet ymmärtänyt aivan
väärin… kuolemaa ei voi esittää. Sillä itsellään
ei ole mitään tekemistä sen kanssa että sen näkee tapahtuvan – se ei ole
kouristuksia ja verta ja naureskelua – ne eivät tee siitä kuolemaa. Se on vain
mies joka ei palaa, siinä kaikki – nyt näet hänet, nyt et, se on ainoa
tosiasia: täällä ensimmäisenä hetkenä, poissa seuraavana eikä koskaan
palaamassa - uloskäynti, estämätön ja varoittamaton, katoaminen joka kerää
painoa edetessään, kunnes, lopulta, se on kuolemasta painava.
Kaksi vakoojaa makaavat aloillaan, juuri
näkyvillä. Peluri astuu eteenpäin ja heittää heidän viittansa heidän
ruumiidensa päälle. Ros alkaa taputtaa, hitaasti.
Pimenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti