15. Joulukuuta

He hurvittelevat aloittamaan seuraavan pantomiimiesityksen, joka sisältää Pelurin esittämässä  kiihtyvää tuskaa (Organisoitua, tyyliteltyä) johtaen innottomaan kohtaukseen Kuningattaren kanssa (vrt. ’Kaappikohtaus’ Shakespeare III näytös, 4. kohtaus) ja erittäin tyyliteltyyn uudistamiseen, kun Polonius puukotetaan kudelman takana (murhattu kuningas esittää Poloniusta) samalla kun Peluri jatkaa tauotonta selostustaan.

Peluri Lucianus, Kuninkaan veljenpoika… Setänsä hyväksikäyttämä ja äitinsä avioliiton murtama… Menettää järkensä… Ajaen hovin kaaokseen ja epäjärjestykseen vuorotellessaan katkeran melankolian ja rajattoman hulluuden välillä… Kallistuen itsetuhosta (poseeraus) ja murhanhimoisuuteen (Tässä hän tappaa Poloniuksen)… Lopulta hän kohtaa äitinsä, ja kiihottavan epäselvässä kohtauksessa – (jotakuinkin oidipaalinen syleily) anelee tätä katumaan ja peruuttamaan valansa.

Hän nousee ylös puhuen yhä.

Kuningas – (liikkuu kohti Myrkyttäjää/Kuningasta) syyllisyyden piinaamana – pelon kummittelemana – päättää lähettää veljenpoikansa Englantiin – ja luottaa kahteen hymyilevään rikostoveriinsa – ystäviin – hovimiehiin – ja kahteen vakoojaan -

Hän on pyörähtänyt ympäri tuodakseen yhteen Myrkyttäjän/Kuninkaan ja kaksi viittoihin sonnustautunutta Traagikkoa; Jälkimmäiset polvistuvat ja vastaanottavat Kuninkaalta kirjekäärön.

Antaen heille kirjeen esitettäväksi Englannin hoville - ! Ja niin he lähtevät – lautalla –

Kaksi vakoojaa asettautuvat Pelurin molemmille puolille, ja he kolme heiluvat samaan tahtiin, laivan liikkeiden mukaisesti; ja sitten peluri erkaantuu heistä.

– ja he saapuvat perille –

Toinen vakooja nostaa käden otsalleen ja katsoo horisonttiin.

– ja nousevat maihin – he esittäytyvät Englannin kuninkaan edessä – (Peluri pyörähtää ympäri) Englannin kuningas –

Kruunu tekee jäljellä olevasta näyttelijästä Englannin kuninkaan – joka on sama kuin näyttelijä joka esitti alkuperäistä murhattua Kuningasta.

Mutta missä on prinssi? Missä, tosiaan? Juoni tihenee – kohtalon ja kavaluuden aiheuttama käänne, on tuonut vakoojien käsiin kirjeen joka sisältä heidän oman kuolemansa!

Vakoojat esittävät kirjeen; Englannin kuningas lukee sen ja määrää heidät kuolemaan. He nousevat ylös Pelurin pyyhkäistessä pois heidän viittansa ennen teloitusta.

Petturit sortuvat omaan ansaansa? – vai jumalten uhreiksi? - Emme saa koskaan tietää!

Koko pantomiimi on ollut sujuvaa ja jatkuvaa, muta nyt Ros astuu edemmäs ja keskeyttää sen. Mikä saa hänet liikkumaan, on huomio, että kahdella vakoojalla on viittojensa alla tismalleen samanlaiset vaatteet kuin ne jotka ovat Rosin ja Guilin päällä, tosin nyt viittojen peitossa. Ros lähestyy ”omaa” vakoojaansa epäilevästi. Hän ei aivan ymmärrä miksi tämän vaatteet näyttävät tutuilta. Hän seisoo lähellä, koskettaa takkia, pohtivasti…

Ros No eikös se olekin -! Ei, odota hetki, älä sano – siitä on aikaa kun viimeksi – missä se oli? Aivan, muistankin, se oli – koska se oli? Tunnen sinut, enkö tunnekin? En koskaan unohda kasvoja – (Katsoo vakoojan kasvoja) … vaikkakaan en kyllä muista sinun. Hetken luulin – Ei, en tunne sinua, enhän? Kyllä, pelkään että olet väärässä. Olet sekoittanut minut johonkin toiseen.

Samalla Guil lähestyy toista Vakoojaa, kulmat pohtivasti rypyssä.

Peluri (Guilille) Tunnetko tämän näytelmän?

Guil En.

Peluri Teurastus – yhteensä kahdeksan ruumista. Se tuo meidän vahvuutemme esiin.

Guil (Kireänä, pikku hiljaa hermonsa menettäneenä koko pantomiimin ja selostuksen aikana) Sinä! – Mitä sinä tiedät kuolemasta?

 Peluri Siinä näyttelijät ovat parhaimmillaan. Heidän täytyy hyödyntää mitä tahansa lahjaa joka heille annetaan, ja heidän lahjansa on kuoleminen. He voivat kuolla sankarillisesti, koomisesti, ironisesti, hitaasti, yhtäkkisesti, ällöttävästi, viehättävästi, tai todella korkealta. Oma lahjani on laajempi. Erotan merkityksellisyyttä melodraamasta, merkityksellisyyttä jota siinä ei oikeastaan ole; mutta aina välillä, aiheen ulkopuolelta, siitä karkaa pieni valonsäde joka oikeasta kulmasta voi rikkoa kuolevaisuuden kuoren.

Guil Senkö he vain osaavat – kuolla?

Peluri Ei, ei – he tappavat kauniisti. Itse asiassa jotkut heistä tappavat paremmin kuin kuolevat. Loput kuolevat paremmin kuin tappavat. He ovat tiimi.

Ros Ketkä ovat mitäkin?

Peluri Siinä ei ole paljoa merkitystä.

Guil (peloissaan, halveksuen) Näyttelijät! Halvan melodraaman mekaanikot! Se ei ole kuolemaa! (hiljaisemmin) Te huudatte ja tukehdutte ja vajoatte polvillenne, mutta se ei tuo kuolemaa kenenkään kotiin – Se ei yllätä heitä ja saa heidän kalloihinsa kuiskausta joka sanoo – ’jonain päivänä sinä kuolet’. (Hän suoristautuu) Te kuolette niin usein, miten voitte olettaa heidän uskovan teidän kuolemaanne?

Peluri Päinvastoin, se on ainoa jota he uskovat. He ovat ehdollistuneet siihen. Minulla oli kerran näyttelijä joka oli tuomittu hirteen lampaan varastamisesta – tai karitsan, en muista kumman – joten sain luvan hirttää hänet kesken näytelmän – juonta piti muuttaa hieman, mutta ajattelin että se olisi tehokasta, tiedäthän – ja et uskoisi, mutta hän ei vain ollut uskottava! Epäilyksiään oli mahdoton poistaa – ja koko yleisön pilkatessa ja heitellessä pähkinöitä, koko juttu oli katastrofi! – hän vain itki koko ajan – ei ollenkaan niin kuin olisi pitänyt – vain seisoi siellä ja itki… Ei enää ikinä.

Hyvällä huumorilla hän on jo takaisin pantomiimiin: kaksi Vakoojaa odottamassa teloitusta Pelurin käsissä.

Yleisö tietää mitä odottaa, ja he ovat valmiita uskomaan vain siihen. (Vakoojille) Näyttäkää!

Vakoojat kuolevat melko yksityiskohtaisesti, ja aika hyvin.

Valo on alkanut lähteä, ja himmenee heidän kuollessaan ja Guilin puhuessa.

Guil Ei, ei, ei… olet ymmärtänyt aivan väärin… kuolemaa ei voi esittää. Sillä itsellään ei ole mitään tekemistä sen kanssa että sen näkee tapahtuvan – se ei ole kouristuksia ja verta ja naureskelua – ne eivät tee siitä kuolemaa. Se on vain mies joka ei palaa, siinä kaikki – nyt näet hänet, nyt et, se on ainoa tosiasia: täällä ensimmäisenä hetkenä, poissa seuraavana eikä koskaan palaamassa - uloskäynti, estämätön ja varoittamaton, katoaminen joka kerää painoa edetessään, kunnes, lopulta, se on kuolemasta painava.

Kaksi vakoojaa makaavat aloillaan, juuri näkyvillä. Peluri astuu eteenpäin ja heittää heidän viittansa heidän ruumiidensa päälle. Ros alkaa taputtaa, hitaasti.

Pimenee.