Ruusu

Ruusu

maanantai 17. joulukuuta 2012

17. Joulukuuta


Guil asettelee Rosin selin toiseen näyttämön laitaan, kasvot Hamletin sisäänkäynnille.
Guil asettautuu hänen viereensä muutaman metrin päähän niin, että he suojaavat toisen puolen näyttämöstä kasvot vastakkaiseen suuntaan. Guil avaa vyönsä. Ros tekee samoin. He liittävät kaksi vyötä yhteen, ja pitävät niitä kiristettynä välissään. Rosin housut valuvat hitaasti alas. Hamlet tulee lavalle raahaten Poloniuksen ruumista. Hän tulee sisään takaa, tekee pienen kaaren ja poistuu samalta puolelta hieman edempää.
Ros ja Guil, pidellen vöitä kireänä, katsovat häntä hämmentyneenä.
Hamlet poistuu raahaten ruumista perässään. He löysentävät otettaan vöistä.
Ros Se oli lähellä.
Guil Yhdessä voi tehdä  mitä vain.
He erottavat vyöt: Ros vetää housunsa ylös.
Ros (Huolissaan – hän ottaa muutaman askeleen kohti Hamletin uloskäyntiä) Hän oli kuollut.
Guil Tietysti hän on kuollut!
Ros (kääntyy Guiliin päin) Kunnolla.
Guil (Vihaisena) Kuolema on kuolema, eikö niin?
Ros hiljenee. Tauko.
Ehkä hän palaa tätä kautta.
Ros alkaa riisua vyötään.
Ei, ei! – jos emme voi oppia kokemuksesta, minkä varaan voimme laskea?
Ros lopettaa. Tauko.
Ros Huuda hänelle.
Guil Luulin että emme olleet kiinnostuneet sellaisesta.
Ros (Huutaa) Hamlet!
Guil Älä ole absurdi.
Ros (Huutaa) Prinssi Hamlet!
Hamlet tulee sisään. Ros on tyrmistynyt.
Mitä olet tehnyt ruumiille, herra?
Hamlet Sekoitin sen tomuun, johon se kuuluu.
Ros Kerro meille missä se on, me jatkamme siitä, ja kannamme sen kappeliin
Hamlet En usko sitä.
Ros Usko mitä?
Hamlet Että voin luottaa sinun neuvoosi mutta en omaani. Sitä paitsi, saada käskyjä sieneltä, mitä kuninkaan pojan pitäisi vastata?
Ros Pidätte minua sienenä, prinssi?
Hamlet Kyllä, sir, imet kuiviin Kuninkaan kunnian, hänen ansionsa, hänen auktoriteettinsa. Mutta lopussa sellaisista palvelijoista on hänelle eniten hyötyä. Hän pitää heitä, kuin apina, leukansa kulmassa, ensimmäisenä jota maistetaan ja viimeiseksi nieltävänä. Kun hän tarvitsee tietojanne, se tapahtuu sinua puristamalla, ja, sieni, sitten olet taas kuiva.
Ros En ymmärrä, herra
Hamlet Hyvä niin. Viisas puhe on tyhmille korville.
Ros Prinssi, sinun on kerrottava meille missä ruumis on ja tultava kanssamme kuninkaan luo.
Hamlet Ruumis on kuninkaan luona, mutta kuningas ei ole ruumiin luona. Kuningas on asia –
Guil Asia, herrani -?
Hamlet Ei minkään. Viekää minut hänen luokseen.
Hamlet kävelee määrätietoisesti kohti yhtä reunaa. He kulkevat hänen mukanaan, saattaen. Juuri ennen kuin he pääsevät uloskäynnille, Hamlet, ilmeisesti huomaten Claudiuksen lähestyvän lavan takaa, taipuu matalaan ja laajaan kumarrukseen. Ros ja Guil kumartavat myös, Hamletin esimerkistä – suuri juhlallinen kumarrus viitat kietoutuneina heidän ympärilleen. Hamlet, kuitenkin, jatkaa liikettä käännökseen ja kävelee pois vastakkaiseen suuntaan. Ros ja Guil eivät päät alhaalla huomaa. Kukaan ei tule lavalle. He vilkaisevat ylöspäin ja huomaavat kumartavansa tyhjälle.
Claudius tulee lavalle heidän takaansa. Hänen ensimmäisillä sanoillaan Ros ja Guil ponnahtavat ylös ja kumartavat uudelleen.
Claudius Mitä nyt? Mitä on tapahtunut?
Ros Hän ei kerro, minne vei ruumiin. *
Claudius Mutta missä hän on?
Ros (pientä epäröintiä) Ulkona, odottaa vain käskyänne. *
Claudius (Liikahtaa) Tuokaa hänet tänne.
Käsky iskee Rosia otsaan, mutta se ei näy kuin hänen silmistään. Taas hän on vähän epäröivä. Ja sitten hän kääntyy päättäväisenä Guiliin päin.
Ros Hoi, tuo Prinssi sisään!

--
* Merkatut Eeva-Liisa Mannerin Hamlet suomennoksesta
Ja kyllä, 'sieni' on hyvä loukkaus. "Senkin vanha ruttuinen sieni!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti