Guil asettelee Rosin selin toiseen näyttämön
laitaan, kasvot Hamletin sisäänkäynnille.
Guil asettautuu hänen viereensä muutaman
metrin päähän niin, että he suojaavat toisen puolen näyttämöstä kasvot
vastakkaiseen suuntaan. Guil avaa vyönsä. Ros tekee samoin. He liittävät kaksi
vyötä yhteen, ja pitävät niitä kiristettynä välissään. Rosin housut valuvat
hitaasti alas. Hamlet tulee lavalle raahaten Poloniuksen ruumista. Hän tulee
sisään takaa, tekee pienen kaaren ja poistuu samalta puolelta hieman edempää.
Ros ja Guil, pidellen vöitä kireänä,
katsovat häntä hämmentyneenä.
Hamlet poistuu raahaten ruumista perässään.
He löysentävät otettaan vöistä.
Ros Se oli lähellä.
Guil Yhdessä voi tehdä mitä vain.
He erottavat vyöt: Ros vetää housunsa ylös.
Ros (Huolissaan
– hän ottaa muutaman askeleen kohti Hamletin uloskäyntiä) Hän oli kuollut.
Guil Tietysti hän on kuollut!
Ros
(kääntyy Guiliin päin) Kunnolla.
Guil (Vihaisena) Kuolema on kuolema, eikö niin?
Ros hiljenee. Tauko.
Ehkä hän
palaa tätä kautta.
Ros alkaa riisua vyötään.
Ei, ei! –
jos emme voi oppia kokemuksesta, minkä varaan voimme laskea?
Ros lopettaa. Tauko.
Ros Huuda hänelle.
Guil Luulin että emme olleet
kiinnostuneet sellaisesta.
Ros (Huutaa)
Hamlet!
Guil Älä ole absurdi.
Ros (Huutaa)
Prinssi Hamlet!
Hamlet tulee sisään. Ros on tyrmistynyt.
Mitä olet
tehnyt ruumiille, herra?
Hamlet Sekoitin sen tomuun, johon se
kuuluu.
Ros Kerro meille missä se on, me
jatkamme siitä, ja kannamme sen kappeliin
Hamlet En usko sitä.
Ros Usko mitä?
Hamlet Että voin luottaa sinun neuvoosi
mutta en omaani. Sitä paitsi, saada käskyjä sieneltä, mitä kuninkaan pojan
pitäisi vastata?
Ros Pidätte minua sienenä, prinssi?
Hamlet Kyllä, sir, imet kuiviin
Kuninkaan kunnian, hänen ansionsa, hänen auktoriteettinsa. Mutta lopussa
sellaisista palvelijoista on hänelle eniten hyötyä. Hän pitää heitä, kuin
apina, leukansa kulmassa, ensimmäisenä jota maistetaan ja viimeiseksi
nieltävänä. Kun hän tarvitsee tietojanne, se tapahtuu sinua puristamalla, ja,
sieni, sitten olet taas kuiva.
Ros En ymmärrä, herra
Hamlet Hyvä niin. Viisas puhe on tyhmille
korville.
Ros Prinssi, sinun on kerrottava meille
missä ruumis on ja tultava kanssamme kuninkaan luo.
Hamlet Ruumis on kuninkaan luona, mutta
kuningas ei ole ruumiin luona. Kuningas on asia –
Guil Asia, herrani -?
Hamlet Ei minkään. Viekää minut hänen
luokseen.
Hamlet kävelee määrätietoisesti kohti yhtä
reunaa. He kulkevat hänen mukanaan, saattaen. Juuri ennen kuin he pääsevät
uloskäynnille, Hamlet, ilmeisesti huomaten Claudiuksen lähestyvän lavan takaa,
taipuu matalaan ja laajaan kumarrukseen. Ros ja Guil kumartavat myös, Hamletin
esimerkistä – suuri juhlallinen kumarrus viitat kietoutuneina heidän
ympärilleen. Hamlet, kuitenkin, jatkaa liikettä käännökseen ja kävelee pois
vastakkaiseen suuntaan. Ros ja Guil eivät päät alhaalla huomaa. Kukaan ei tule
lavalle. He vilkaisevat ylöspäin ja huomaavat kumartavansa tyhjälle.
Claudius tulee lavalle heidän takaansa.
Hänen ensimmäisillä sanoillaan Ros ja Guil ponnahtavat ylös ja kumartavat
uudelleen.
Claudius Mitä nyt? Mitä on tapahtunut?
Ros Hän ei kerro, minne vei ruumiin. *
Claudius Mutta missä hän on?
Ros (pientä
epäröintiä) Ulkona, odottaa vain käskyänne. *
Claudius (Liikahtaa) Tuokaa hänet tänne.
Käsky iskee Rosia otsaan, mutta se ei näy
kuin hänen silmistään. Taas hän on vähän epäröivä. Ja sitten hän kääntyy
päättäväisenä Guiliin päin.
Ros Hoi, tuo Prinssi sisään!
--
* Merkatut Eeva-Liisa Mannerin Hamlet suomennoksesta
Ja kyllä, 'sieni' on hyvä loukkaus. "Senkin vanha ruttuinen sieni!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti