18. Joulukuuta - Syksyn värejä

Jälleen on pieni hetki jossa Ros on tyytyväinen itseensä, Guil ansassa ja petetty. Guil avaa suunsa, ja sulkee sen.

Tilanne pelastuu:

Hamlet, saatettuna, marssitetaan sisään juuri kun Claudius poistuu.

Hamlet ja hänen saattajansa ylittävät näyttämön ja poistuvat seuraten Claudiusta.

Valaistus muuttuu ulkoiseksi.

Ros (liikkuu lähteäkseen) Se siitä sitten?

Guil (Ei liikahda: pohtivasti) Ja kuitenkaan se ei tunnu olevan tarpeeksi; vaikka vaikuttikin niin tärkeältä. Voiko siinä olla kaikki? Ja miksi me? - Kuka vain olisi kelvannut. Emmekä ole edistäneet mitään.

Ros Se oli rankka välivaihe niin pitkään kuin se kesti, mutta he eivät tarvitse meitä enää.

Guil Tarvitse mitä?

Ros Minä en esitä ymmärtäneeni. Oikeastaan, minua ei paljon kiinnosta. Jos he eivät kerro meille, se on heidän ongelmansa. (Kävelee peremmälle kohti uloskäyntiä) Minun puolestani on hyvä että meidän ei tarvitse enää nähdä häntä…

Hän katsahtaa lavan taakse ja kääntyy eteen, näyttäen kasvoistaan että Hamlet on siellä.

Guil Tiesin ettei se ollut siinä…

Ros (korkealta) Mitä vielä?!

Guil Me viemme hänet Englantiin. Mitä hän tekee?

Ros kävelee takanäyttämölle ja palaa.

Ros Puhuu.

Guil Itselleen?

Ros on menossa, Guil pysäyttää hänet.

Onko hän yksin?

Ros Ei, hän on sotilaan kanssa

Guil Sittenhän hän ei puhu itsekseen?

Ros Ei itsekseen… Pitäisikö meidän mennä?

Guil Minne?

Ros Jonnekin

Guil Miksi?

Ros nostaa päätään kuunnellen.

Ros Siellä se taas on. (tuskaisena) Haluan vain maiseman vaihdosta!

Guil (lopettaa) Anna meille meidän päivittäinen vuoromme…

Hamlet tulee lavalle heidän takanaan, puhellen aseistetulle sotilaalle. Ros ja Guil eivät katso ympärilleen.

Ros He roikuttavat meitä niin kauan kun olemme elossa. Ainakin. Ja sää tulee muuttumaan. (katsoo ylös) Kevät eivät voi kestää ikuisesti.

Hamlet Kenen joukkoja nämä ovat, herra? *

Sotilas Norjan, herra.

Hamlet Ja minne matkalla? *

Sotilas Puolaa vastaan, herra *

Hamlet Kuka johtaa niitä? *

Sotilas Vanhan Norjan veljenpoika, Fortinbras. 

Ros Meille tulee kylmä. Kesä ei kestä.

Guil On syksyistä

Ros (Tarkkailee maata) Ei lehtiä

Guil Syksyistä – ei mitään tekemistä lehtien kanssa. Se liittyy tiettyyn pimeyteen päivien reunoilla… Pimeys alkaa vallata, luota minuun… Punaruskean, oranssin ja kullan sävyt punertavat juuri aistien ulkopuolella… Syvä kiiltävä okra, palanut umbra ja savinen pergamentti – heijastaa itseensä ja lävitseen, suodattaa valoa. Sellaisina aikoina, ehkäpä, sattumalta, lehdet saattavat pudota, jossain, maineen perusteella. Eilen oli sinistä. Kuin savua.

Ros (pää ylös, kuunnellen) Kuulin sen sitten taas.

He kuuntelevat – hiljaisia ääniä Traagikoiden bändistä.

Hamlet Kiitos, herra.

Sotilas Hyvästi, herra (poistuu)

Ros nousee nopeasti ja menee Hamletin luo.

Ros Joko lähtisimme, prinssi?

Hamlet Menkää edellä, minä tulen kohta. *

Hamlet kääntyy selin yleisöön. Ros palaa edemmäs.Guil on kasvot eteenpäin, eikä käänny.

Guil Onko hän siellä?

Ros Kyllä.

Guil Mitä hän tekee?

Ros katsoo olkansa yli.

Ros Puhuu.

Guil Itsekseen?

Ros Kyllä. (Tauko. On lähdössä.)

Hän sanoi että voimme lähteä. Vannon.

Guil Minusta on mukava tietää missä olen. Vaikka en tietäisi missä olen, on mukava tietää se. Jos menemme, ei ole tietoa.

Ros Tietoa mistä?

Guil Tulemmeko koskaan takaisin.

Ros Emme halua tulla takaisin.

Guil Se voi hyvin olla totta, mutta haluammeko mennä?

Ros Olisimme vapaita.

Guil Enpä tiedä. Taivas on sama.

Ros Olemme tulleet näin pitkälle.

Hän liikkuu kohti uloskäyntiä. Guil seuraa.

Ja sitä paitsi, mitä vain voi silti tapahtua.

He menevät.

Pimenee.

--

* Kohdat Mannerin suomennoksesta