Ruusu

Ruusu

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

19. Joulukuuta - Laivassa


Kolmas näytös

Alkaa pimeästä.
Pehmeitä meren ääniä.
Useiden tyhjien sekuntien jälkeen, ääni pimeästä…
Guil Oletko siellä?
Ros Missä?
Guil (katkerasti) Lupaava alku…
Tauko
Ros Oletko se sinä?
Guil Kyllä.
Ros Mistä tiedät?
Guil (Tiuskaisee) Herran tähden!
Ros Se ei sitten loppunut?
Guil No, olemme täällä, emmekö olekin?
Ros Olemmeko? En näe mitään.
Guil Voit yhä ajatella eikö niin?
Ros Luulisin.
Guil Voit yhä puhua.
Ros Mitä minun pitäisi sanoa?
Guil Älä vaivaudu. Voit yhä tuntea, niinhän?
Ros Aivan! Minussa on yhä elämää!
Guil Mitä sinä tunnet?
Ros Jalan. Kyllä, se tuntuu jalaltani.
Guil Miltä se tuntuu?
Ros Kuolleelta.
Guil Kuolleelta?
Ros (panikoi) En tunne mitään!
Guil Nipistä sitä (älähtää heti perään)
Ros Anteeksi.
Guil No, se asia selvisi.
Pidempi tauko: taustaääni kasvaa ja muuttuu tunnistettavaksi – meri. Laiva keinuu, tuuli takilassa, ja sitten merimiesten huutaessa epämääräisiä ja väistämättömiä merenkulkuohjeita joka suunnasta, läheltä ja kaukaa: Lyhyt lista:
Tiukasti tyyrpuuriin!
Vapauttakaa köysiä!
Reivatkaa alas, miehet!
Sinäkö siinä, merimies?
He-ei, oletko se sinä?
Tiukasti satamaan!
Rauhallisesti!
Pitäkää laiva tyynellä!
Kääntäkää pojat!
(Tempaisee merimieslaulun)
Nostakaa viistopurje!
Isopurje ylös, pojat!
Kun viesti on mennyt läpi ja niin eespäin.
Ros Olemme laivassa. (Tauko.) Pimeää, eikö ole?
Guil Ei yöksi.
Ros Ei, ei yöksi.
Guil Pimeää päiväksi.
Tauko
Ros Totta, pimeää päiväksi.
Guil Meidän on tietysti täytynyt mennä pohjoiseen.
Ros Tietysti?
Guil Siis keskiyön auringon maahan.
Ros Tietysti.
Joitain merimiesten ääniä.
Takanäyttämöllä sytytetään lyhty – sytyttäjä on itse asiassa Hamlet.
Näyttämö valaistuu epätasaisesti.
Tarpeeksi nähtävää: Ros ja Guil istuvat etunäyttämöllä. Epämääräisiä mastojen ym. hahmoja taustalla.
Taitaa tulla valoisaa.
Guil Ei yöksi.
Ros Näin pohjoisessa.
Guil Paitsi jos olemme poissa kurssista.
Ros (pieni tauko) Tietysti.
Parempi valo – Lyhty? Kuu? … Valo. Paljastaa, muiden asioiden muassa, kolme suurta miehen kokoista arkkua kannella, nurinpäin, kannet päällä. Asetellut mutta rivissä. Takana ja yläpuolella – räikeän raidallinen sateenvarjo, pylväässä kiinnitettynä kanteen, taitettu niin ettemme näe sen taakse – sellaisia läpimitaltaan kuusijalkaisia kapineita.
Takanäyttämöllä on yhä hämärää.
Ros ja Guil yhä kasvot eteenpäin.
Ros Kyllä, on valoisampaa kuin äsken. Kohta on yö. Näin kaukana pohjoisessa. (apeasti) Luulenpa että meidän pitää mennä nukkumaan (haukottelee ja venyttelee).
Guil Väsyttääkö?
Ros Ei… En varmaan pitäisi siitä. Että nukkuisi kaikki yöt, eikä päivällä näkisi mitään… Eskimoilla täytyy olla hiljainen elämä.
Guil Missä?
Ros Mitä?
Guil Luulin että sinä – (sortuu uudelleen). Olen menettänyt kaiken tilan epäuskolle. En usko että voisin nostaa edes pientä rauhallista skeptisismiä.
Tauko.
Ros Pitäisikö meidän käyttää jalkojamme?
Guil Minua ei huvita käyttää jalkojani.  
Ros Voin käyttää niitä puolestasi, jos haluat.
Guil Älä.
Ros Voisimme käyttää toistemme jalkoja. Niin meidän ei tarvitsisi liikuttaa niitä minnekään.
Guil (Tauko.) Ei, joku voi tulla sisään.
Ros Minne?
Guil Tänne ulos.
Ros Sisään tänne ulos?
Guil Kannelle.
Ros katselee lattiaa; läimäyttää sitä.
Ros Mukavaa lankutusta, tuo.
Guil Kyllä, itse pidän laivoista. Pidän siitä miten ne – pysyvät rauhallisina. Sinun ei tarvitse miettiä mihin suuntaan mennä, tai mennäkö ollenkaan – kysymys ei ilmene, koska olet laivassa, niinhän? Laivat ovat rauhallinen alue pelikentällä… Pelaajat pysyvät paikallaan kunnes musiikki alkaa… Voisin käyttää suurimman osan elämästäni laivassa.
Ros Terveellistä.
Ros hengittää odottavasti sisään, tylsistyneenä ulos. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti