Ruusu

Ruusu

torstai 20. joulukuuta 2012

20. Joulukuuta - Vapaita?


Guil nousee seisomaan ja katsoo yleisöön.
Guil Laivassa on vapaa. Jonkin aikaa. Suhteellisesti.
Ros Millaista se on?
Guil Rankkaa.
Ros liittyy hänen seuraansa. He katsovat yhdessä yleisön yli.
Ros Luulen että taidan oksentaa.
Guil nuolaisee sormeaan, nostaa sen kokeilevasti ilmaan.
Guil Toinen laita, sanoisin.
Ros menee takanäyttämölle: Ideaalisesti pieni yläkansi yhdistettynä etunäyttämöön lyhyillä portailla. Sateenvarjo on yläkannella. Ros pysähtyy varjon kohdalla, ja katsoo sen taakse.
Guil on sillä aikaa palannut omaan teemaansa – katsoo yleisön ylitse –
Vapaa liike, puhe, improvisaatio, ja kuitenkin. Meitä ei ole päästetty vapaiksi. Lintsaamisemme on määritetty yhden muuttumattoman tähden mukaan, ja ajelehtimisemme tarkoittaa vain näkökulman muutosta suhteessa siihen: voimme tarttua hetkeen, ja heitellä sitä ympäriinsä hetkien kuluessa, pieni liike täällä, tutkimus siellä, mutta meidät palautetaan ympyrässä takaisin yhteen muuttumattomaan faktaan – että me, Rosencrantz ja Guildenstern, kantaen kirjettä kuninkaalta kuninkaalle, viemme Hamletia Englantiin.
Tähän mennessä Ros on palannut, hiipien merkitsevästi, hampaat puristettuna tiukasti yhteen, tulee Guilin luo, osoittaa salamyhkäisesti hänen taakseen.
Ros Sanonpa vaan – hän on tuolla!
Guil (yllättymättä) Mitä hän tekee?
Ros Nukkuu.
Guil Hän voikin tehdä niin.
Ros Mitä?
Guil Nukkua.
Ros Hän voi tehdä niin.
Guil Me vahdimme häntä.
Ros Hän voi nukkua.
Guil Hänen ei tarvitse enää tehdä mitään.
Ros Me vahdimme häntä
Guil Ja meitä ei vahdi kukaan. (Huudahdus) Haluaisin vain tasapuolisuutta!
Ros Niille jotka ovat vaarassa merellä…
Guil Anna meille meidän päivittäinen merkkimme.
Hetki, tauko. Istuvat. Pitkä tauko.
Ros (siirtymän jälkeen, katselee ympärilleen) Ja mitä nyt?
Guil Miten niin?
Ros No, mitään ei tapahdu.
Guil Olemme laivassa.
Ros Tiedän sen.
Guil (kiukkuisena) Mitä sinä sitten odotat? (onnettomana) Toimimme tiedonmurujen pohjalta… Tutkien puoliksi muistettuja suuntimia jotka erottuvat vain juuri ja juuri vaistosta.
Ros laittaa kätensä rahapussiinsa, sitten molemmat kätensä selkänsä taakse, ja sitten pitää nyrkkejään ojennettuna.
Guil taputtaa toista nyrkkiä.
Ros avaa sen ja näyttää kolikon.
Hän antaa sen Guilille.
Hän laittaa kätensä takaisin rahapussiin, sitten molemmat kädet selkänsä taakse ja pitää niitä ojennettuna.
Guil taputtaa toista.
Ros avaa sen näyttääkseen kolikon. Hän antaa sen Guilille.
Toistuu.
Toistuu.
Guil alkaa hermostua. Haluaa epätoivoisesti hävitä.
Toistuu.
Guil taputtaa kättä, muuttaa mielensä, taputtaa toista, ja Ros huolimattomasti paljastaa että hänellä on kolikko molemmissa käsissä.
Guil Sinulla oli rahaa molemmissa käsissä.
Ros (nolona) Niin.
Guil Joka kerta?
Ros Niin.
Guil Mikä järki siinä on?
Ros (Surkeana) Halusin saada sinut iloiseksi.
Hetken hiljaisuus.
Guil Kuinka paljon hän sinulle antoi?
Ros Kuka?
Guil Kuningas. Hän antoi meille rahaa.
Ros Paljonko hän antoi sinulle?
Guil Minä kysyin ensin.
Ros Sain yhtä paljon kuin sinä.
Guil Hän ei tekisi välillemme eroa.
Ros Paljonko sinä sait?
Guil Saman verran.
Ros Mistä tiedät?
Guil Sinä juuri kerroit – mistä sinä tiedät?
Ros Hän ei tekisi välillemme eroa.
Guil Vaikka pystyisikin.
Ros Ja hän ei pysty
Guil Hän ei voisi edes olla varma, ettei sekoita meitä keskenämme
Ros Sekoittamatta meitä keskenämme.
Guil (Kääntyy häneen päin suuttuneena) Mikset sano jotain omaperäistä! Ei ihme että koko juttu polkee paikallaan! Sinä et jalosta ajatuksiani ollenkaan – sinä vain toistat ne eri järjestyksessä.
Ros En keksi mitään omaperäistä. Olen hyvä vain avustamisessa.
Guil En jaksa enää pyörittää koko hommaa.
Ros (nöyrästi) Se johtuu varmaan sinun hallitsevasta persoonastasi. (Melkein itkee) Voi, mitä tästä oikein tulee! (Ja Guil lohduttaa häntä, kaikki ankaruus poissa)
Guil Älä itke… kaikki on hyvin… rauha… rauhassa, me selviämme tästä.
Ros Mutta meillä ei ole mitään josta lähteä liikkeelle, olemme liikkeellä omin neuvoin.
Guil Olemme matkalla Englantiin - viemme Hamletin sinne.
Ros Miksi?
Guil Miksi? Missä oikein olet ollut?
Ros Koska? (Tauko.) Emme tiedä mitä tehdä kun pääsemme perille.
Guil Viemme hänet kuninkaan luo.
Ros Onko hän siellä?
Guil Ei – Englannin kuningas.
Ros Hän odottaa meitä?
Guil Ei.
Ros Hänellä ei ole mitään käsitystä mitä me pelleilemme. Mitä me aiomme sanoa?
Guil Meillä on kirje. Muista kirje.
Ros Muistanko?
Guil Kaikki on selitetty kirjeessä. Me luotamme siihen.
Ros Se on siinä, sitten?
Guil Mikä?
Ros Viemme Hamletin Englannin kuninkaalle, annamme kirjeen – mitä sitten?
Guil Kirjeessä saattaa olla jotain lisäohjeita meille.
Ros Ja jos ei?
Guil Sitten se on siinä – olemme valmiita.
Ros Jäämme toimettomaksi?
Guil Niin.
Tauko.
Ros Onko todennäköistä että vastaan tulee selvittämättömiä asioita? (Tauko) Kuka on Englannin kuningas?
Guil Se riippuu siitä koska olemme perillä.
Ros Mitä luulet että kirjeessä lukee?
Guil Ai… Terveisiä. Aatelisten  ilmaisuja. Palvelusten pyytämistä, velkojen maksamista. Epämääräisiä lupauksia hämärien uhkausten lomassa… Diplomatiaa. Terveisiä perheelle.
Ros Ja Hamletista?
Guil Oi, kyllä.
Ros Ja meistä – koko tarina?
Guil Luulisin niin.
Tauko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti