Guil nousee seisomaan ja katsoo yleisöön.
Guil Laivassa on vapaa. Jonkin aikaa.
Suhteellisesti.
Ros Millaista se on?
Guil Rankkaa.
Ros liittyy hänen seuraansa. He katsovat
yhdessä yleisön yli.
Ros Luulen että taidan oksentaa.
Guil nuolaisee sormeaan, nostaa sen
kokeilevasti ilmaan.
Guil Toinen laita, sanoisin.
Ros menee takanäyttämölle: Ideaalisesti
pieni yläkansi yhdistettynä etunäyttämöön lyhyillä portailla. Sateenvarjo on
yläkannella. Ros pysähtyy varjon kohdalla, ja katsoo sen taakse.
Guil on sillä aikaa palannut omaan teemaansa
– katsoo yleisön ylitse –
Vapaa liike,
puhe, improvisaatio, ja kuitenkin. Meitä ei ole päästetty vapaiksi.
Lintsaamisemme on määritetty yhden muuttumattoman tähden mukaan, ja
ajelehtimisemme tarkoittaa vain näkökulman muutosta suhteessa siihen: voimme
tarttua hetkeen, ja heitellä sitä ympäriinsä hetkien kuluessa, pieni liike
täällä, tutkimus siellä, mutta meidät palautetaan ympyrässä takaisin yhteen
muuttumattomaan faktaan – että me, Rosencrantz ja Guildenstern, kantaen
kirjettä kuninkaalta kuninkaalle, viemme Hamletia Englantiin.
Tähän mennessä Ros on palannut, hiipien merkitsevästi,
hampaat puristettuna tiukasti yhteen, tulee Guilin luo, osoittaa
salamyhkäisesti hänen taakseen.
Ros Sanonpa vaan – hän on tuolla!
Guil (yllättymättä) Mitä hän tekee?
Ros Nukkuu.
Guil Hän voikin tehdä niin.
Ros Mitä?
Guil Nukkua.
Ros Hän voi tehdä niin.
Guil Me vahdimme häntä.
Ros Hän voi nukkua.
Guil Hänen ei tarvitse enää tehdä
mitään.
Ros Me vahdimme häntä
Guil Ja meitä ei vahdi kukaan. (Huudahdus) Haluaisin vain
tasapuolisuutta!
Ros Niille jotka ovat vaarassa merellä…
Guil Anna meille meidän päivittäinen
merkkimme.
Hetki, tauko. Istuvat. Pitkä tauko.
Ros (siirtymän
jälkeen, katselee ympärilleen) Ja mitä nyt?
Guil Miten niin?
Ros No, mitään ei tapahdu.
Guil Olemme laivassa.
Ros Tiedän sen.
Guil (kiukkuisena) Mitä sinä sitten odotat? (onnettomana) Toimimme tiedonmurujen pohjalta… Tutkien puoliksi
muistettuja suuntimia jotka erottuvat vain juuri ja juuri vaistosta.
Ros laittaa kätensä rahapussiinsa, sitten
molemmat kätensä selkänsä taakse, ja sitten pitää nyrkkejään ojennettuna.
Guil taputtaa toista nyrkkiä.
Ros avaa sen ja näyttää kolikon.
Hän antaa sen Guilille.
Hän laittaa kätensä takaisin rahapussiin,
sitten molemmat kädet selkänsä taakse ja pitää niitä ojennettuna.
Guil taputtaa toista.
Ros avaa sen näyttääkseen kolikon. Hän antaa
sen Guilille.
Toistuu.
Toistuu.
Guil alkaa hermostua. Haluaa epätoivoisesti
hävitä.
Toistuu.
Guil taputtaa kättä, muuttaa mielensä,
taputtaa toista, ja Ros huolimattomasti paljastaa että hänellä on kolikko
molemmissa käsissä.
Guil Sinulla oli rahaa molemmissa
käsissä.
Ros (nolona)
Niin.
Guil Joka kerta?
Ros Niin.
Guil Mikä järki siinä on?
Ros (Surkeana)
Halusin saada sinut iloiseksi.
Hetken hiljaisuus.
Guil Kuinka paljon hän sinulle antoi?
Ros Kuka?
Guil Kuningas. Hän antoi meille rahaa.
Ros Paljonko hän antoi sinulle?
Guil Minä kysyin ensin.
Ros Sain yhtä paljon kuin sinä.
Guil Hän ei tekisi välillemme eroa.
Ros Paljonko sinä sait?
Guil Saman verran.
Ros Mistä tiedät?
Guil Sinä juuri kerroit – mistä sinä tiedät?
Ros Hän ei tekisi välillemme eroa.
Guil Vaikka pystyisikin.
Ros Ja hän ei pysty
Guil Hän ei voisi edes olla varma,
ettei sekoita meitä keskenämme
Ros Sekoittamatta meitä keskenämme.
Guil (Kääntyy häneen päin suuttuneena) Mikset sano jotain omaperäistä!
Ei ihme että koko juttu polkee paikallaan! Sinä et jalosta ajatuksiani
ollenkaan – sinä vain toistat ne eri järjestyksessä.
Ros En keksi mitään omaperäistä. Olen
hyvä vain avustamisessa.
Guil En jaksa enää pyörittää koko
hommaa.
Ros (nöyrästi)
Se johtuu varmaan sinun hallitsevasta persoonastasi. (Melkein itkee) Voi, mitä tästä oikein tulee! (Ja Guil lohduttaa häntä, kaikki ankaruus poissa)
Guil Älä itke… kaikki on hyvin… rauha…
rauhassa, me selviämme tästä.
Ros Mutta meillä ei ole mitään josta
lähteä liikkeelle, olemme liikkeellä omin neuvoin.
Guil Olemme matkalla Englantiin -
viemme Hamletin sinne.
Ros Miksi?
Guil Miksi? Missä oikein olet ollut?
Ros Koska? (Tauko.) Emme tiedä mitä tehdä kun pääsemme perille.
Guil Viemme hänet kuninkaan luo.
Ros Onko hän siellä?
Guil Ei – Englannin kuningas.
Ros Hän odottaa meitä?
Guil Ei.
Ros Hänellä ei ole mitään käsitystä
mitä me pelleilemme. Mitä me aiomme sanoa?
Guil Meillä on kirje. Muista kirje.
Ros Muistanko?
Guil Kaikki on selitetty kirjeessä. Me
luotamme siihen.
Ros Se on siinä, sitten?
Guil Mikä?
Ros Viemme Hamletin Englannin
kuninkaalle, annamme kirjeen – mitä sitten?
Guil Kirjeessä saattaa olla jotain
lisäohjeita meille.
Ros Ja jos ei?
Guil Sitten se on siinä – olemme valmiita.
Ros Jäämme toimettomaksi?
Guil Niin.
Tauko.
Ros Onko todennäköistä että vastaan
tulee selvittämättömiä asioita? (Tauko) Kuka
on Englannin kuningas?
Guil Se riippuu siitä koska olemme
perillä.
Ros Mitä luulet että kirjeessä lukee?
Guil Ai… Terveisiä. Aatelisten ilmaisuja. Palvelusten pyytämistä, velkojen
maksamista. Epämääräisiä lupauksia hämärien uhkausten lomassa… Diplomatiaa.
Terveisiä perheelle.
Ros Ja Hamletista?
Guil Oi, kyllä.
Ros Ja meistä – koko tarina?
Guil Luulisin niin.
Tauko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti