Ros (Leikatessaan kynsiään) Toinen kiintoisa
tieteellinen fakta on, että kynnet kasvavat kuoleman jälkeenkin, samoin parta.
Guil Mitä?
Ros (kovaan ääneen) Parta!
Guil Mutta et
sinä ole kuollut
Ros (ärtyneenä) En
sanonut että se alkaa kasvaa kuoleman
jälkeen. (tauko, rauhallisemmin) Kynnet
kasvavat myös ennen syntymää, parta kylläkään ei.
Guil Mitä?
Ros (huutaa) Parta! Mikä
sinua vaivaa? (pohtien) Varpaankynnet
taas eivät kasva ollenkaan.
Guil (Hämmentyneenä)
Varpaankynnet taas eivät kasva ollenkaan?
Ros Vai kasvavatko? Hassu juttu, leikkaan sormenkynsiäni koko ajan,
ja aina kun ajattelen että voisin leikata ne, ne myös tarvitsevat leikkaamista.
Nyt, esimerkiksi. Kuitenkaan, ainakaan tietääkseni, en koskaan leikkaa
varpaankynsiäni. Niiden pitäisi jo kaartua jalkojeni alle, mutta ne eivät tee
niin. En koskaan ajattele niitä. Ehkä leikkaan ne tajuamatta sitä itse,
ajatellessani jotain muuta.
Guil (Hermostuneena
keskustelun rönsyilystä) Muistatko sinä ensimmäisen asian joka tänään
tapahtui?
Ros (Nopeasti) Minä
heräsin, varmaankin. (Oivaltaen) Oi -
nyt muistan - se mies, ulkomaalainen, hän herätti meidät.
Guil Viestinviejä. (Rauhoittuu,
istuutuu.)
Ros Aivan – Valkea taivas ennen aamunkoittoa, mies ratsailla
hakkaamassa ikkunaluukkuja – huutaen – Mistä tämä meteli?! Häivy! – Mutta
sitten hän kutsui meitä nimeltä. Sinä muistat – Tuo mies herätti meidät.
Guil Niin.
Ros Meidät kutsuttiin.
Guil Niin.
Ros Siksi me olemme täällä. (Hän
katsoo ympärilleen, näyttää epävarmalta, mutta ymmärtää) Matkalla.
Guil Niin.
Ros (Dramaattisesti) Se
oli kiireellistä – erittäin kiireellinen, kuninkaallinen kutsu, hänen
sanoillaan: virallinen tehtävä, ei kysymyksiä. – Valoja tallipihalla, satula
selkään ja kiireellä päistikkaa halki maan, oppaamme jättivät meille
hengenvaarallisen tehtävän. Seuraa hirveitä jos myöhästymme!! (Lyhyt tauko.)
Guil Myöhästymme mistä?
Ros mistä minä tietäisin? Emme ole vielä perillä.
Guil Ihmettelen siis mitä teemme täällä
Ros Ihmettele toki
Guil Meidän on parempi jatkaa
Ros Voisihan sitä
Guil Meidän on parempi jatkaa.
Ros (valppaana) Aivan! (Tauko.) Jatkaa minne?
Guil Eteenpäin.
Ros (parrasvaloihin päin) Aa.
(Epäröi) Mihin suuntaan me - (hän kääntyy ympäri) Mistä me -?
Guil Aloitetaan alusta.. Herääminen, mies ratsailla hakkaamassa
ikkunaluukkuja, nimiämme huudetaan aamunkoitteessa, viesti, kutsu… Uusi ennätys
kruunassa ja klaavassa. Me emme ole… Valittu.. Yksinkertaisesti hylättäväksi…
Päästetty etsimään tiemme… Olisin luullut… Että meille olisi annettu jotain
suuntimia.
Ros (Tarkkaavaisena,
kuunnellen) Hei –! Kuuntele –
Guil nousee seisomaan.
Guil Niin?
Ros Kuin orkesteri. (Hän
katsoo ympärilleen, nauraa hämillään sovitellen huudahdustaans) Se kuulosti
– orkesterilta. Rummuilta.
Guil Kyllä.
Ros (rentoutuen) Se ei
voinut olla todellinen.
Guil ’Punainen, sininen ja vihreä ovat todellisia. Keltainen on
kaikkien jakama mystinen kokemus.’ – tyhjentävää.
Ros (lavan reunalla) Sen
täytyi olla ukkonen. Kuin rummut…
Seuraavan puheenvuoron lopussa orkesteri on heikosti kuultavissa.
Guil Mies taittamassa matkaa kahden paikan välillä kolmannessa
paikassa vailla nimeä, ulkomuotoa, asukkaita tai merkitystä, näkee yksisarvisen
poikkeavan reitilleen ja katoavan. Pelkästään se on hätkähdyttävää, mutta on
ennakkotapauksia monenlaisille mystisille kohtaamisille, tai vähemmän räikeästi,
valittu usko väheksyy sitä kuvitelmaksi. Kunnes – ’Hyvä luoja’ toinen mies
sanoo, ’näen varmasti unta, luulen nähneeni juuri yksisarvisen.’ Tässä
vaiheessa, lisätty taso tekee kokemuksesta niin hälyttävän kuin se voi olla.
Kolmas todistaja, ymmärräthän, ei lisää enempää tasoja vaan vain syventää
edellisiä, ja neljäs vielä enemmän, ja mitä enemmän todistajia sitä järkevämpää
siitä tulee kunnes se on yhtä uskottavaa kuin todellisuus, nimi jonka olemme
antaneet yleiselle kokemukselle… ’Katsokaa, katsokaa!’ yleisö kertoo. ’hevonen
jolla on nuoli otsassa! Se on varmasti sekoitettu hirveen.’
Ros (innokkaasti) Tiesin
koko ajan että se on orkesteri.
Guil Hän tiesi koko ajan että se on orkesteri.
Ros Tuolta ne tulevat!
Guil (viime hetkellä ennen
kuin orkesteri ilmestyy – haikeasti) Harmi ettei se ollut yksisarvinen.
Olisi kivaa jos olisi yksisarvisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti