Ruusu

Ruusu

torstai 6. joulukuuta 2012

6. Joulukuuta - Hamlet

Peluri (traagikoille) Kolmekymmentäkahdeksan!
Ros (liikkuu sivusuuntaan, kiinnostuneena ja toiveikkaana) asetelma?
Peluri mitä?
Ros Jokin teidän – näytännöistänne?
Peluri Ei, herra.
Ros Ai.
Peluri (Traagikoille, jotka nyt luopuvat kärrystään ottaen siitä jo paljon rekvisiittaa.) Sisäänkäynti tuolta ja tuolta (Viitaten takanäyttämöön).
 Peluri ei ole liikkunut paikoiltaan viimeisen neljän puheenvuoronsa aikana. Hän ei liiku enää. Guil odottaa.
Guil Noh… Etkö sinä aio vaihtaa rooliasuusi?
Peluri En koskaan vaihda sitä pois, herra.
Guil Aina roolissa.
Peluri Juuri niin.
Tauko.
Guil Etkö sinä aio – tulla lavalle?
Peluri Minä olen lavalla.
Guil Mutta jos sinä olet lavalla, et voi tulla lavalle. Vai voitko?
Peluri Minä aloitan lavalta.
Guil Mutta se ei ole alkanut. Mene lavalle. Me pidämme sinua silmällä.
Peluri Minä vilkutan teille.
Hän ei liiku. Hänen liikkumattomuutensa on nyt huomio keskipisteessä, ja alkaa vaikuttaa kiusalliselta. Tauko. Ros kävelee hänen luokseen niin että he ovat kasvotusten.
Ros Anteeksi.
Peluri nostaa edempää jalkaansa. Se peitti Guilin kolikon. Ros laittaa sille jalkansa ja hymyilee.
Kiitos.
Peluri kääntyy ja poistuu. Ros on kumartunut nostaakseen kolikon.
Guil (poistumassa) Mennään.
Ros Melkoista – hyvä tuuri.
Guil (kääntyy) Mitä?
Ros Se oli klaava.
Ros heittää kolikon Guilille joka ottaa sen kiinni.
Samanaikaisesti – valaistus muuttuu hämäräksi muuttamaan ulkoisen tunnelman sisäiseksi, mutta ei liian rajusti. Ja Ophelia juoksee lavalle jotenkin levottomana, pidellen helmojaan – peräsään Hamlet.
Ophelia on ollut ompelemassa, ja hän pitelee vaatetta. He ovat molemmat mykkiä. Hamlet, päällään silittämätön jakku, ei hattua, sukat likaisina ilman sukkanauhoja ja roikkuen nilkoissa, kasvonsa kalpeana kuin paitansa, hänen polvensa osuen toisiinsa... ja niin säälittävän näköisenä hän tarttuu tyttöä ranteesta ja pitelee tätä lujasti ottaen sitten etäisyyttä, ja toinen käsi otsallaan lukee tytön kasvoja kuin piirtäisi ne… Lopulta, käsivartensa hieman täristessä ja kolmesti päänsä taipuessa ylös alas, hän huokaisee niin syvään ja surkeasti että se näyttää pirstovan hänen koko ruumiinsa ja kadottavan hänen olemuksensa. Sen tehtyään hän päästää tytön menemään, pää olkansa yli kääntyneenä, ja poistuu takaperin irrottamatta tytöstä katsettaan… Tämä juoksee pois vastakkaiseen suuntaan.
Ros ja Guil ovat jähmettyneet. Guil havahtuu ensin. Hän tarttuu Rosiin.
Guil Tule!
(Mutta kuuluu fanfaareja – Claudius ja Gertrude astuvat sisään.)
Claudius Tervetuloa, Rosencrantz… (Hän kohottaa kätensä Guilille kun Ros kumartaa – Guil kumartaa myöhässä ja hätäisesti) … Ja Guildenstern.
Hän kohottaa kätensä Rosille kun Guil kumartaa hänelle – Ros on edelleen suoristautumassa edellisestä kumarruksesta ja puolessavälissä ylös kun hän kumartaa uudestaan. Pää alhaalla hän vääntää päätään vilkaistakseen Guilia joka on suoristautumassa.
Emme vain kaivanneet, vaan myös tarvitsimme teitä, ystävät – siitä kiireellinen kutsu. *
Ros ja Guil yrittävät yhä totutella vaatetukseensa Claudiuksen läsnäolossa.
Hamletin sairaudesta olette kai jo kuulleet – hän on hirveästi muuttunut, eikä vain ulkonaisesti ja käytökseltään. Isän kuolema järkytti häntä kovin – muuta en ymmärrä. Siksi pyydän teitä, hänen tovereitaan, jotka läheltä seurasitte häntä, että jonkin aikaa hovissa viipyisitte, häntä huvittaen, ja samalla huomaamatta tutkisitte, mikä meille tuntematon lääke synkkämielisyyteen voisi auttaa.*
Gertrude Hyvät (epätietoisuuden hetki) herrat… (he molemmat kumartavat).
Hän puhuu teistä usein, ja olen varma että hän on teihin kiintynyt kuin kasvinkumppaneihin konsanaan. Jos siis suopeasti tahtoisitte toistaiseksi viipyä hovissa, palkitsemme kuninkaallisesti kaikki vaivannäkönne. *
Ros Majesteetti, teillä on toki valta pikemminkin meitä käskeä kuin pyytää. *
Guil Ja me ilomielin tottelemme. *
Claudius Kiitos, Rosencrantz (Kääntyen Rosin puoleen joka ei ole varautunut, Guilin kumartaessa.) ja lempeä Guildenstern (kääntyen Guilin puoleen joka on kumartunut kaksinkerroin).
Gertrude (Korjaten) Kiitos, Guildenstern (Kääntyen Rosin puoleen, joka kumartaa Guilin vilkaistessa liikkeitä ylhäällä kumartaakseen myös – kumartuvat kaksinkerroin, vilkaisten toisiaan)… ja lempeä Rosencrantz. (Kääntyen Guilin puoleen, molempien suoristuessa – Guil vilkaisee uudelleen ja kumartaa taas.)
Toivon että heti suostuisitte tapaamaan järkkynyttä poikaani. – Tulkoon joku ja opastakoon herrat onnettoman prinssin luokse. *
Kaksi palvelijaa poistuvat takaperin, viitaten että Rosin ja Guilin tulisi seurata.
Guil Taivas suokoon että vierailumme on hoville onneksi!*
Gertrude Aamen!
Ros ja Guil liikkuvat kohti takanäyttämön siipeä. Ennen kuin he ehtivät sinne, Polonius astuu sisään. He pysähtyvät ja kumartavat hänelle. Hän nyökkää ja kiirehtii näyttämön etuosaan Claudiuksen luo. He kääntyvät katsomaan häntä.
Polonius Herra, lähettiläät ovat onnellisesti palanneet Norjasta.*
Claudius Polonius, verraton sanantuoja!*
Polonius Olenko? Vannon että koko sielustani tahdon Jumalaa ja kuningasta palvella. Nyt luulen vainunneeni syyn prinssin hulluuteen.  
Poistuminen – jättäen Rosin ja Guilin.
Ros Haluan kotiin
Guil Älä anna heidän hämmentää sinua.
Ros Minä en sovi tänne –
Guil Pian me olemme taas kotona – selvillä vesillä – minä –
Ros Pääni ei kestä –
Guil Minä saan sinut pian kotiin ja -
Ros Tulen hulluksi –
Guil – hoidan sinut turvaan ja –
Ros (Murtuen, korkealta) Minä en sovi tänne en ymmärrä mitään! – Tämä päättyy huonosti, ajaudumme liian syvälle, kunnes päämme ei enää kestä, tämä ei voi loppua hyvin -
Guil (lohdutellen kuin lasta) No! …ja pian me olemme turvallisesti kotona… turvassa(pikaisesti) Onko sinulle koskaan käynyt niin, että yhtäkkiä, ilman mitään syytä, et vain tiedä miten sana  – ’vaimo’ – tai ’talo’ – kirjoitetaan, koska kun kirjoitat sitä, tuntuu kuin et olisi koskaan edes nähnyt kirjaimia siinä järjestyksessä…?
Ros Muistan –
Guil Niin?
Ros Muistan kun ei ollut kysymyksiä.
Guil Kysymyksiä on ollut aina. Yhden sarjan vaihtaminen toiseen ei ole iso asia.
Ros Vastauksia. Kaikkeen oli ennen vastaus.
Guil Sinä olet unohtanut.
Ros (suuttuen) En ole unohtanut – kuinka muistin oman nimeni – ja sinun, aivan niin! Vastauksia oli kaikkialla minne vain katsoi. Se oli kaikki selvää – ihmiset tiesivät kuka minä olin, ja jos eivät, he kysyivät ja minä vastasin.
Guil Niin, ongelma on siinä että ne kaikki ovat… uskottavia, olematta vaistonvaraisia. Koko elämäsi elät niin lähellä totuutta että siitä tulee sumea piste silmäkulmassasi, ja kun joku tönäisee sitä niin että se muodostuu selkeiksi ääriviivoiksi, tuntuu kuin olisit joutunut hirvittävän väijytyksen kohteeksi. Mies ratsailla melkein koittaneessa aamussa, hakkasi ikkunaluukkuja ja huusi kaksi nimeä. Hän oli pelkkä hattu ja viitta joka leijui oman hengityksensä harmaassa pilvessä, mutta hän kutsui ja me tulimme. Se ainakin on varmaa – me tulimme.
Ros No sanonpa vaan että minä olen kyllästynyt tähän. Minä en välitä ollenkaan, joten päätä jo.
Guil Meillä ei ole valtaa tehdä mitään niin mielivaltaista. Emmekä tulleet tänne asti ristiäisiin. Kaikki se – on meidän edellämme. Mutta me olemme verrannollisen onnekkaita – meidät olisi voitu jättää tutkimaan koko inhimillisen termistön ala, kuin kaksi sokeaa miestä jotka ryöstävät myyjäiset omien muotokuviensa vuoksi… Ainakin meille on tarjottu vaihtoehtoja.
Ros No tästä lähtien –
Guil – Mutta ei valinnanvapautta.
Ros Sinä sait minut näyttämään naurettavalta tuolla.
Guil Minä näytin aivan yhtä naurettavalta.
Ros (tuskainen parahdus) Enkö voisi saada edes vähän johdonmukaisuutta!
Guil (matalalta, pisteliään retorisesti) Anna meille meidän päivittäinen naamiomme.
Ros (kuoleman väsyneenä) Haluan kotiin. (Liikkuu) Mistä me tulimme sisään? Olen menettänyt suuntavaistoni.
Guil Ainoa alku on syntymä ja ainoa loppu on kuolema – jos et voi luottaa siihen, mihin voit?

---
'*' Merkityt kohdat eivät ole itse suomentamiani vaan suoraan Eeva-Liisa Mannerin suomentamasta Shakespearen Hamlet näytelmästä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti