Ros (liikkuu sivusuuntaan,
kiinnostuneena ja toiveikkaana) asetelma?
Peluri mitä?
Ros Jokin teidän – näytännöistänne?
Peluri Ei, herra.
Ros Ai.
Peluri (Traagikoille, jotka
nyt luopuvat kärrystään ottaen siitä jo paljon rekvisiittaa.) Sisäänkäynti
tuolta ja tuolta (Viitaten
takanäyttämöön).
Peluri
ei ole liikkunut paikoiltaan viimeisen neljän puheenvuoronsa aikana. Hän ei
liiku enää. Guil odottaa.
Guil Noh… Etkö sinä aio vaihtaa rooliasuusi?
Peluri En koskaan vaihda sitä pois, herra.
Guil Aina roolissa.
Peluri Juuri niin.
Tauko.
Guil Etkö sinä aio – tulla lavalle?
Peluri Minä olen lavalla.
Guil Mutta jos sinä olet
lavalla, et voi tulla lavalle. Vai voitko?
Peluri Minä aloitan
lavalta.
Guil Mutta se ei ole alkanut.
Mene lavalle. Me pidämme sinua silmällä.
Peluri Minä vilkutan teille.
Hän ei liiku. Hänen liikkumattomuutensa on nyt huomio keskipisteessä,
ja alkaa vaikuttaa kiusalliselta. Tauko. Ros kävelee hänen luokseen niin että
he ovat kasvotusten.
Ros Anteeksi.
Peluri nostaa edempää jalkaansa. Se peitti Guilin kolikon. Ros laittaa
sille jalkansa ja hymyilee.
Kiitos.
Peluri kääntyy ja poistuu. Ros on kumartunut nostaakseen kolikon.
Guil (poistumassa)
Mennään.
Ros Melkoista – hyvä tuuri.
Guil (kääntyy) Mitä?
Ros Se oli klaava.
Ros heittää kolikon Guilille joka ottaa sen kiinni.
Samanaikaisesti – valaistus muuttuu hämäräksi muuttamaan ulkoisen
tunnelman sisäiseksi, mutta ei liian rajusti. Ja Ophelia juoksee lavalle jotenkin levottomana, pidellen
helmojaan – peräsään Hamlet.
Ophelia on ollut ompelemassa, ja hän pitelee vaatetta. He ovat molemmat
mykkiä. Hamlet, päällään silittämätön jakku, ei hattua, sukat likaisina ilman
sukkanauhoja ja roikkuen nilkoissa, kasvonsa kalpeana kuin paitansa, hänen
polvensa osuen toisiinsa... ja niin säälittävän näköisenä hän tarttuu tyttöä
ranteesta ja pitelee tätä lujasti ottaen sitten etäisyyttä, ja toinen käsi
otsallaan lukee tytön kasvoja kuin piirtäisi ne… Lopulta, käsivartensa hieman
täristessä ja kolmesti päänsä taipuessa ylös alas, hän huokaisee niin syvään ja
surkeasti että se näyttää pirstovan hänen koko ruumiinsa ja kadottavan hänen
olemuksensa. Sen tehtyään hän päästää tytön menemään, pää olkansa yli
kääntyneenä, ja poistuu takaperin irrottamatta tytöstä katsettaan… Tämä juoksee
pois vastakkaiseen suuntaan.
Ros ja Guil ovat jähmettyneet. Guil havahtuu ensin. Hän tarttuu Rosiin.
Guil Tule!
(Mutta kuuluu fanfaareja – Claudius ja Gertrude astuvat sisään.)
Claudius Tervetuloa, Rosencrantz… (Hän kohottaa kätensä Guilille kun Ros kumartaa – Guil kumartaa
myöhässä ja hätäisesti) … Ja Guildenstern.
Hän kohottaa kätensä Rosille kun Guil kumartaa hänelle – Ros on
edelleen suoristautumassa edellisestä kumarruksesta ja puolessavälissä ylös kun
hän kumartaa uudestaan. Pää alhaalla hän vääntää päätään vilkaistakseen Guilia
joka on suoristautumassa.
Emme vain kaivanneet, vaan myös
tarvitsimme teitä, ystävät – siitä kiireellinen kutsu. *
Ros ja Guil yrittävät yhä totutella vaatetukseensa Claudiuksen
läsnäolossa.
Hamletin sairaudesta olette kai jo
kuulleet – hän on hirveästi muuttunut, eikä vain ulkonaisesti ja käytökseltään.
Isän kuolema järkytti häntä kovin – muuta en ymmärrä. Siksi pyydän teitä, hänen
tovereitaan, jotka läheltä seurasitte häntä, että jonkin aikaa hovissa
viipyisitte, häntä huvittaen, ja samalla huomaamatta tutkisitte, mikä meille
tuntematon lääke synkkämielisyyteen voisi auttaa.*
Gertrude Hyvät (epätietoisuuden
hetki) herrat… (he molemmat
kumartavat).
Hän puhuu teistä usein, ja olen
varma että hän on teihin kiintynyt kuin kasvinkumppaneihin konsanaan. Jos siis
suopeasti tahtoisitte toistaiseksi viipyä hovissa, palkitsemme kuninkaallisesti
kaikki vaivannäkönne. *
Ros Majesteetti, teillä on toki valta pikemminkin meitä käskeä kuin
pyytää. *
Guil Ja me ilomielin tottelemme. *
Claudius Kiitos, Rosencrantz (Kääntyen
Rosin puoleen joka ei ole varautunut, Guilin kumartaessa.) ja lempeä
Guildenstern (kääntyen Guilin puoleen
joka on kumartunut kaksinkerroin).
Gertrude (Korjaten)
Kiitos, Guildenstern (Kääntyen Rosin
puoleen, joka kumartaa Guilin vilkaistessa liikkeitä ylhäällä kumartaakseen
myös – kumartuvat kaksinkerroin, vilkaisten toisiaan)… ja lempeä
Rosencrantz. (Kääntyen Guilin puoleen, molempien
suoristuessa – Guil vilkaisee uudelleen ja kumartaa taas.)
Toivon että heti suostuisitte
tapaamaan järkkynyttä poikaani. – Tulkoon joku ja opastakoon herrat onnettoman
prinssin luokse. *
Kaksi palvelijaa poistuvat takaperin, viitaten että Rosin ja Guilin
tulisi seurata.
Guil Taivas suokoon että vierailumme on hoville onneksi!*
Gertrude Aamen!
Ros ja Guil liikkuvat kohti takanäyttämön siipeä. Ennen kuin he ehtivät
sinne, Polonius astuu sisään. He pysähtyvät ja kumartavat hänelle. Hän nyökkää
ja kiirehtii näyttämön etuosaan Claudiuksen luo. He kääntyvät katsomaan häntä.
Polonius Herra, lähettiläät ovat onnellisesti palanneet Norjasta.*
Claudius Polonius, verraton sanantuoja!*
Polonius Olenko? Vannon että koko sielustani tahdon Jumalaa ja
kuningasta palvella. Nyt luulen vainunneeni syyn prinssin hulluuteen.
Poistuminen – jättäen Rosin ja Guilin.
Ros Haluan kotiin
Guil Älä anna heidän hämmentää sinua.
Ros Minä en sovi tänne –
Guil Pian me olemme taas kotona – selvillä vesillä – minä –
Ros Pääni ei kestä –
Guil Minä saan sinut pian kotiin ja -
Ros Tulen hulluksi –
Guil – hoidan sinut turvaan ja –
Ros (Murtuen, korkealta) Minä
en sovi tänne en ymmärrä mitään! – Tämä päättyy huonosti, ajaudumme liian
syvälle, kunnes päämme ei enää kestä, tämä ei voi loppua hyvin -
Guil (lohdutellen kuin lasta)
No! …ja pian me olemme turvallisesti kotona… turvassa… (pikaisesti) Onko
sinulle koskaan käynyt niin, että yhtäkkiä, ilman mitään syytä, et vain tiedä
miten sana – ’vaimo’ – tai ’talo’ – kirjoitetaan,
koska kun kirjoitat sitä, tuntuu kuin et olisi koskaan edes nähnyt kirjaimia
siinä järjestyksessä…?
Ros Muistan –
Guil Niin?
Ros Muistan kun ei ollut kysymyksiä.
Guil Kysymyksiä on ollut aina. Yhden sarjan vaihtaminen toiseen ei
ole iso asia.
Ros Vastauksia. Kaikkeen oli ennen vastaus.
Guil Sinä olet unohtanut.
Ros (suuttuen) En ole
unohtanut – kuinka muistin oman nimeni – ja sinun, aivan niin! Vastauksia oli kaikkialla minne vain katsoi. Se oli kaikki selvää – ihmiset tiesivät
kuka minä olin, ja jos eivät, he kysyivät ja minä vastasin.
Guil Niin, ongelma on siinä että ne kaikki ovat… uskottavia,
olematta vaistonvaraisia. Koko elämäsi elät niin lähellä totuutta että siitä
tulee sumea piste silmäkulmassasi, ja kun joku tönäisee sitä niin että se
muodostuu selkeiksi ääriviivoiksi, tuntuu kuin olisit joutunut hirvittävän
väijytyksen kohteeksi. Mies ratsailla melkein koittaneessa aamussa, hakkasi
ikkunaluukkuja ja huusi kaksi nimeä. Hän oli pelkkä hattu ja viitta joka leijui
oman hengityksensä harmaassa pilvessä, mutta hän kutsui ja me tulimme. Se
ainakin on varmaa – me tulimme.
Ros No sanonpa vaan että minä olen kyllästynyt tähän. Minä en
välitä ollenkaan, joten päätä jo.
Guil Meillä ei ole valtaa tehdä mitään niin mielivaltaista. Emmekä
tulleet tänne asti ristiäisiin. Kaikki se
– on meidän edellämme. Mutta me olemme verrannollisen onnekkaita – meidät olisi
voitu jättää tutkimaan koko inhimillisen termistön ala, kuin kaksi sokeaa
miestä jotka ryöstävät myyjäiset omien muotokuviensa vuoksi… Ainakin meille on
tarjottu vaihtoehtoja.
Ros No tästä lähtien –
Guil – Mutta ei valinnanvapautta.
Ros Sinä sait minut näyttämään naurettavalta tuolla.
Guil Minä näytin aivan yhtä naurettavalta.
Ros (tuskainen parahdus) Enkö
voisi saada edes vähän johdonmukaisuutta!
Guil (matalalta, pisteliään
retorisesti) Anna meille meidän päivittäinen naamiomme.
Ros (kuoleman väsyneenä)
Haluan kotiin. (Liikkuu) Mistä me
tulimme sisään? Olen menettänyt suuntavaistoni.
Guil Ainoa alku on syntymä ja ainoa loppu on kuolema – jos et voi
luottaa siihen, mihin voit?
---
'*' Merkityt kohdat eivät ole itse suomentamiani vaan suoraan Eeva-Liisa Mannerin suomentamasta Shakespearen Hamlet näytelmästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti