Ruusu

Ruusu

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

9. Joulukuuta - Ensimmäisen loppu ja toisen alku


Hamlet saapuu takanäyttämölle, kävellen takaperin, puhuen. Polonius seuraa häntä. Ros ja Guil varaavat etunäyttämön nurkat katsellakseen takanäyttämölle.
Hamlet …sillä tekin, herra, harmaantuisitte kyllä minun ikääni, jos osaisitte takaperin kulkea *
Polonius (Syrjään) Jos tuo on hulluutta, siinä on järkeä.  – Ettekö tulisi sisälle, prinssi? Täällä vetää *
Hamlet Kaikkialla vetää, paitsi haudassa. *
Polonius Miten nasevasti hän väliin vastaakaan! *
Hamlet ylittää lavan takanäyttämön uloskäynnille, Poloniuksen kommentoidessa epäselvästi, kunnes –
Teidän korkeutenne, nyt otan teiltä hyvästit. *
Hamlet Ette voi ottaa minulta mitään, mistä en itse olisi halukas luopumaan – paitsi henkeäni, paitsi henkeäni, paitsi henkeäni… *
Polonius (Ylittää etunäyttämön) Hyvästi, Prinssi. (Rosille) Te etsitte kai prinssi Hamletia – hän on tuolla. *
Ros (Poloniukselle) Jumala kanssanne! *
Polonius poistuu.
Guil (Kutsuu Hamletia takanäyttämöllä) Kunniallinen herra!
Ros Rakas prinssi!
Hamlet takanäyttämön keskellä kääntyy heihin päin.
Hamlet Rakkaat ystävät! Guildenstern, miten voit?
Tulee etunäyttämölle käsi kohotettuna Rosille Gulin kumartaessa vailla tervehdystä. Hamlet korjaa virheensä, edelleen Rosille.
 Hei, Rosencrantz!
He nauravat virheelle hyvällä mielellä. He kohtaavat puolessavälissä näyttämöä ja kääntyvät kävelläkseen takanäyttämölle, Hamlet keskellä käsivarsi kummankin hartialla.
Hamlet Rakkaat ystävät, kuinka voitte?
Pimenee.

Toinen näytös

Hamlet, Ros ja Guil juttelevat, jatkona edelliseen kohtaukseen. Heidän käynnissä olevasta keskustelusta on aluksi mahdoton saada selvää. Ensimmäinen selkeä repliikki on Hamletin lausahdus lyhyen monologin lopussa – katso Shakesreare II näytös 2. kohtaus.
Hamlet Voi, siinä on jotakin yliluonnollista, jos vaan järkeisoppi saisi siitä selvän. **
Traagikoiden orkesterin fanfaareja.
Guil Näyttelijät ovat tulleet.
Hamlet Herrat, tervetuloa! Kätenne, tulkaa siis. (Hän ottaa heitä käsistä) Ulkonaiset temput ja juhlamenot ovat tervehtiessä välttämättömät. Suokaa minun tällä lailla tervehtiä teitä, jotta käytökseni näyttelijöitä kohtaan — jonka, tietäkää se, pitää ulkonaisesti näyttää kauniilta — ei olisi enemmän kohteliaan näköistä kuin teitä kohtaan. ** Tervetuloa. (Lähtemässä) Mutta setä-isäni ja täti-äitini ovat väärässä.
Guil Millä tavoin, herrani?
Hamlet Olen hullu vain kun tuulee pohjoisesta, etelätuulella osaan erottaa tuulimyllyn haikarasta. *
Polonius astuu sisään Guilin kääntyessä pois.
Polonius Rauha teille, herrat *
Hamlet (Rosille) Kuulkaa, Guildenstern (epämääräisesti Guilille) korvat auki nyt: tuo iso lapsi ei ole vielä päässyt kapaloistaan… *
Hän vie Rosin mukanaan takanäyttämölle, puhellen.
Polonius Herra! Minulla on teille kerrottavaa.
Hamlet (vapautaa Rosin ja matkii) Herra! Minulla on teille kerrottavaa… Kun Roscius oli näyttelijänä Roomassa…
Ros palaa näyttämön etuosaan liittyäkseen jälleen Guilin seuraan.
Polonius (Seuratessaan Hamletia pois) Näyttelijät ovat täällä, herrani.
Hamlet Bla, bla
Hamlet ja Polonius poistuvat.
Ros ja Guil pohtivat, kumpikin vastahakoisena puhua ensin.
Guil Hm?
Ros Niin?
Guil Mitä?
Ros Luulin että sinä…
Guil En.
Ros Ai.
Tauko
Guil Sanoisin että voimme sanoa edistyneemme.
Ros Luuletko?
Guil Luulisin että voimme sanoa niin.
Ros Luulisin että voimme sanoa että hän sai meidät näyttämään naurettavalta.
Guil Totta kai olimme varovaisia.
Ros (Pilkallisesti) ’Kysymys ja vastaus. Perinteet kunniaan’! Hän nolasi meitä koko ajan.
Guil Hän yllätti meidät kerran tai kaksi, ehkäpä, mutta sanoisin että saimme ainakin vähän jalansijaa.
Ros (yksinkertaisesti) Hän murskasi meidät.
Guil Hänellä saattoi olla etulyöntiasema.
Ros (ärtyneenä) Kaksikymmentäseitsemän - kolme, ja sinusta hänellä saattoi olla etulyöntiasema?! Hän murskasi meidät.
Guil Entä meidän kiertelymme?
Ros No, sinun kiertelysi olivat ihania. ’Kutsuttiinko teidät’, hän kysyi. ’Herrani, meidät kutsuttiin…’ En tiennyt miten päin olisin.
Guil Hänellä oli kuusi retorista -
Ros Se todellakin oli kysymystä ja vastausta. Hän kysyi kymmenessä minuutissa kaksikymmentä seitsemän kysymystä ja vastasi kolmeen. Minä odotin että sinä alat kaivella. ’Koska hän alkaa kaivelemaan’,  kysyin itseltäni.
Guil – ja kaksi toistoa.
Ros Se tuskin on tärkein kysymys välillämme.
Guil Me saimme merkkejä, eikös?
Ros Puolet mitä hän sanoi tarkoitti jotain muuta, ja loput eivät mitään.
Guil Tyhjä kunnianhimo – vääryyden tuntoa, se on minun diagnoosini.
Ros Kuusi retorista ja kaksi toistoa, jää yhdeksäntoista joista vastasimme viiteentoista. Ja mitä saimme selville? Hän on masentunut!... Tanska on vankila ja hän asuisi mieluummin pähkinänkuoressa; jokin varjonäytelmä kunnianhimon luonnosta, joka ei koskaan pääse käsiksi tosiasioihin, ja lopulta yksi suora kysymys joka olisi saattanut johtaa jonnekin, se itse asiassa johtaa hänen selvennykseensä väitteestä että osaa erottaa tuulimyllyn haikarasta.
Tauko.
Guil Kun tuulee etelästä.
Ros Ja taivas on kirkas.
Guil Ja kun se ei ole hän ei erota niitä.
Ros Hän on elementtien armoilla. (Nuolaisee sormeaan ja nostaa sen pystyyn – kasvot yleisöön) Onko se eteläinen? (He tuijottavat yleisöä.)
Guil Se ei näytä eteläiseltä. Miksi niin luulit?
Ros En sanonut että luulen niin. Se voisi yhtä hyvin olla pohjoinen.
Guil Minä en olisi uskonut niin.
Ros No, jos aiot olla ahdasmielinen.
Guil Odotas nyt – me tulimme summittaisen kartan mukaan suurin piirtein etelästä.
Ros Ymmärrän. No, mistä suunnasta tulimme sisään? (Guil katsoo ympäriinsä epämääräisesti) Suurin piirtein.
Guil (kakistelee kurkkuaan) Aamulla aurinko olisi idässä. Luulisin että voimme olettaa niin.
Ros Että on aamu?
Guil Jos on, ja aurinko on tuolla, (hänen oikeansa kääntyneenä yleisöön päin) esimerkiksi, tuo (eteenpäin) olisi pohjoinen. Toisaalta, jos ei ole aamu ja aurinko on tuolla (hänen vasemmallaan)tuo(vaisusti) olisi edelleen pohjoinen. (palaten taaksepäin.) Toisin sanottuna, jos tulimme tuolta (edestä) ja on aamu, aurinko olisi tuolla (hänen vasemmallaan), ja jos se on oikeasti tuolla (hänen oikeallaan) ja on edelleen aamu, meidän on täytynyt tulla tuolta (taaksepäin), ja jos tuo on etelä, (hänen vasemmallaan) ja aurinko on oikeasti tuolla (edessä), sitten on iltapäivä. Kuitenkin, jos kyseessä ei ole mikään näistä –
Ros Mikset mene ulos katsomaan?
Guil Pragmatismia?! – Eikö sinulla ole mitään muuta tarjottavaa? Tuntuu kuin sinulla ei olisi mitään käsitystä meidän asemastamme! Et löydä vastauksia kirjoitettuna sinulle kompassin pohjasta – sen voin sanoa. (Tauko) Sitä paitsi, näin pohjoisessa ei koskaan tiedä – ulkona on luultavasti pimeää.
Ros Minä vain ehdotan että auringon asema, jos se on noussut, antaisi karkean käsityksen ajasta; vaihtoehtoisesti, kello, jos se käy, antaisi karkean käsityksen auringon asemasta. Unohdin kumman yritit selvittää.
Guil Minä yritän selvittää tuulen suunnan.
Ros Täällä ei tuule. Vetää, kyllä.
Guil Siinä tapauksessa, sen alkuperä. Selittämällä sen lähteen saattaisimme saada karkean käsityksen mistä tulimme sisään – joka saattaisi antaa meille karkean käsityksen siitä missä on etelä, myöhemmille huomioille.
Ros Se tulee lattian läpi. (Hän tarkastelee lattiaa.) Se ei voi olla etelä, eihän?
Guil Se ei ole suunta. Nuolaise varvastasi ja pyörittele sitä vähän ympäriinsä.
Ros tutkailee jalkansa etäisyyttä.
 Ros Ei, luulen että sinun on nuolaistava sitä puolestani.
Tauko.
Guil Olen valmis unohtamaan koko asian.
Ros Minäkin voisin tietysti nuolaista sinun varvastasi.
Guil Ei kiitos.
Ros Voin jopa pyöritellä sitä ympäriinsä puolestasi.
Guil (Rosin kimpussa) Mikä herran tähden sinussa on vikana?
Ros Olen vain ystävällinen.

---
* merkityt repliikit ovat suoraan Eeva-Liisa Mannerin suomentamasta Hamletista
** Merkityt repliikit ovat suoraan Paavo Cajanderin suomentamasta Hamletista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti