Mä olen oma itseni ja mulle on ihan sama mitä muut
ajattelee, tai vaihtoehtoisesti , mä haluaisin olla oma itseni mutta en saa.
Yleisissä keskusteluissa suurin vaikuttaja siihen onko oma itsensä/millainen
on, on muiden ihmisten reaktiot ja suhtautuminen - yleensä nimenomaan
puolituttujen tai tuntemattomien.
Jännittävää on se että en samaistu tähän lainkaan.
Tuntemattomat ja puolitutut ovat täysin irrelevantteja, sillä ei ole mitään
väliä mikä minä niille olen. Mutta sillä taas on väliä, mitä läheiset ihmiset
ajattelevat. Paskaako siitä jos joku huutaa kadulla että onpa ruma paita, mutta
jos paras kaveri sanoo päin naamaa, kieltämättä miettii kehtaako sitä laittaa
uudelleen päälle.
Mutta ehkä kaikkein eniten olemista rajaa minä itse. Siihen
mitä teen vaikuttaa oma käsitykseni siitä kuka olen. En minä voi tehdä noin kun
minä en ole tyyppi joka tekee niin. Siinäkin on toki takana ajatus miten muut
reagoi kun poikkean näin paljon normaalista käytöksestäni.
Ehkä kaikkien tasojen itsenään olemisessa on kyse siitä
antaako itse olla oma itsensä, sen vaan vierittää muille.
Mutta jos täytyy miettiä voinko minä tehdä noin, onko silloin
oma itsensä, vaikka se tulisikin itsestä? Vai onko se vaan roolin
ylläpitämistä.
Ehkä kaikki minuudet ovat rooleja.
awww hei hitto sähä oot se joka soittaa hämeenkadulla aina kitaraa ja laulat:3 ei mulla muutakun että oot aika ihanainen nainen:) ja pakko myöntää että tänäänkin kuuntelin sun lauluas varmaan 15 minuuttia. en tiedä mikä kumma siinä on mutta sulin heti siihen paikkaan kun kuulin sun lauluas ekan kerran kaupungilla kulkiessani!:3
VastaaPoistaoi ei olen imarreltu c: kiitos paljon, mua näkyy varmaan soittamassa aika paljon jatkossakin, aina tervettuloa kuuntelemaan :3
Poista