Olo on tosi kaurapuuro. Kuusi oppituntia viikossa filsa+et,
mukavaa ja kivaa ja tietopitoista mutta ZIISUS aivot sulaa kun ne on molemmat
putkeen maanantai iltapäivänä.
Filosofia on oikeesti varsin hauskaa ihan istua tunneilla,
koska jatkokurssi ja ihmiset joita kiinnostaa. Aina välillä saadaan irti joku
eeppinen moraalinen keskustelu/väittely. Ja mikään ei ole hauskempaa kuin
kunnon väittely.
Mutta se, mikä herätti tänään jänniä ajatuksia, oli ET
tunnin jumalan eksistenssiin liittyvät kysymykset. Vihosta löytyy noin kuusi sivua erilaisia
jumalatodistuksia ja kannanottoja ateismin puolesta. Tärkein kysymys: entä
sitten?
Jumalakysymys on varsin kiehtova kulttuurillisesta näkökulmasta,
kuinka paljon siitä saa irti ja kuinka paljon siitä jaksetaan repiä irti. Ja tietysti se sitten on jotenkin tärkeä
kysymys jollekin, kun siitä kerran saa kirjoitettua tiivistetysti melkein
kymmenen sivua muistiinpanoja.
Henkilökohtaisesti se tuntuu vain kauhean absurdilta. ”Onko
Jumala olemassa?” Jaa-a, en voi todistaa että olisi. ”Uskotko Jumalaan?” onkin
paljon kiinnostavampi kysymys. Koska usko ei vaadi todistusta eikä vakuuttelua,
saati olemassaoloa.
Minulle koko kysymys on kamalan vieras. Mitä ihmettä edes
tarkoittaa ”uskoa Jumalaan”? Sikäli voisin kutsua itseäni ateistiksi, että en
sikäli usko kiinteän Jumalaksi kutsutun olennon olemassaoloon, mutta ajatus on
jotenkin nihkeä. En voi sanoa etten usko johonkin jos en tiedä mistä puhun.
Uskominen on kuitenkin helppo ymmärtää: on jollain tavoin
luonnollinen tila uskoa johonkin, vaikka jumalaan. Jos se tekee ihmisestä
onnellisen, siitä vain. Raivokasta ateismia on paljon vaikeampi ymmärtää. ”Raivokkaalla”
tarkoitan sekä sitä että sen lisäksi että ei usko, kieltää muiden uskomisen. En
vain kykene hahmottamaan mistä näin raivokas ajatus kumpuaa ja mitä järkeä
siinä on.
Agnostisismi jää usein termien selityksessä vajaaksi. ”Ei
tietoa”. Mitä sekin on tarkoittavinaan? Sen ymmärtää helpoiten ajatukseksi,
jonka mukaan ei voi tietää onko jumalaa vai eikö ole. Mutta helvetti, kuka sen
muka voi varmasti tietää? Sen olemassaoloon joko uskoo tai ei, mutta tietoa ei
koskaan ole. Itse luokittelisin itseni Agnostikoksi määritelmällä ”Ei tietoa jumalasta”.
En koe olemassaolokysymystä tärkeäksi koska se ei merkitse minulle mitään,
sillä minulla ei ole merkitystä sanalle jumala.
Tässä tekstissä lähinnä heittelin ja pyörittelin omia
mietintöjäni aiheesta, pointtinani se, että en oikeastaan edes jaksa ottaa
kantaa koko kysymykseen.