Aiheitamme tänään: jumala

Olo on tosi kaurapuuro. Kuusi oppituntia viikossa filsa+et, mukavaa ja kivaa ja tietopitoista mutta ZIISUS aivot sulaa kun ne on molemmat putkeen maanantai iltapäivänä.

Filosofia on oikeesti varsin hauskaa ihan istua tunneilla, koska jatkokurssi ja ihmiset joita kiinnostaa. Aina välillä saadaan irti joku eeppinen moraalinen keskustelu/väittely. Ja mikään ei ole hauskempaa kuin kunnon väittely.

Mutta se, mikä herätti tänään jänniä ajatuksia, oli ET tunnin jumalan eksistenssiin liittyvät kysymykset.  Vihosta löytyy noin kuusi sivua erilaisia jumalatodistuksia ja kannanottoja ateismin puolesta. Tärkein kysymys: entä sitten?

Jumalakysymys on varsin kiehtova kulttuurillisesta näkökulmasta, kuinka paljon siitä saa irti ja kuinka paljon siitä jaksetaan repiä irti. Ja tietysti se sitten on jotenkin tärkeä kysymys jollekin, kun siitä kerran saa kirjoitettua tiivistetysti melkein kymmenen sivua muistiinpanoja.

Henkilökohtaisesti se tuntuu vain kauhean absurdilta. ”Onko Jumala olemassa?” Jaa-a, en voi todistaa että olisi. ”Uskotko Jumalaan?” onkin paljon kiinnostavampi kysymys. Koska usko ei vaadi todistusta eikä vakuuttelua, saati olemassaoloa.

Minulle koko kysymys on kamalan vieras. Mitä ihmettä edes tarkoittaa ”uskoa Jumalaan”? Sikäli voisin kutsua itseäni ateistiksi, että en sikäli usko kiinteän Jumalaksi kutsutun olennon olemassaoloon, mutta ajatus on jotenkin nihkeä. En voi sanoa etten usko johonkin jos en tiedä mistä puhun.

Uskominen on kuitenkin helppo ymmärtää: on jollain tavoin luonnollinen tila uskoa johonkin, vaikka jumalaan. Jos se tekee ihmisestä onnellisen, siitä vain. Raivokasta ateismia on paljon vaikeampi ymmärtää. ”Raivokkaalla” tarkoitan sekä sitä että sen lisäksi että ei usko, kieltää muiden uskomisen. En vain kykene hahmottamaan mistä näin raivokas ajatus kumpuaa ja mitä järkeä siinä on.

Agnostisismi jää usein termien selityksessä vajaaksi. ”Ei tietoa”. Mitä sekin on tarkoittavinaan? Sen ymmärtää helpoiten ajatukseksi, jonka mukaan ei voi tietää onko jumalaa vai eikö ole. Mutta helvetti, kuka sen muka voi varmasti tietää? Sen olemassaoloon joko uskoo tai ei, mutta tietoa ei koskaan ole. Itse luokittelisin itseni Agnostikoksi määritelmällä ”Ei tietoa jumalasta”. En koe olemassaolokysymystä tärkeäksi koska se ei merkitse minulle mitään, sillä minulla ei ole merkitystä sanalle jumala.

Tässä tekstissä lähinnä heittelin ja pyörittelin omia mietintöjäni aiheesta, pointtinani se, että en oikeastaan edes jaksa ottaa kantaa koko kysymykseen.