Ruusu

Ruusu

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Pardon me

Muutama ajatuksia ja huomioita.

1.       Aistin järjestelmällisyyttä. Suunnitelmallisuutta. Toisiinsa liittymättömät tapahtumat ja sattumukset pyörivät elämässä järkevässä, lähes kirjallisen kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen sattuma mahdollistaa toisen, joka kolmannen ja niin edelleen. Näin minä ne kirjoittaisin, jos kirjoittaisin omaa elämääni. Totean tämän kumman jonkinlaista ”kohtalon johdatusta” muistuttavan kokemuksen puhtaasti kokemuksena enkä väitä tai spekuloi sen todenmukaisuutta saati alkuperää.

2.      Ystävä sanoi oppineensa minulta jotain omaan elämänkatsomukseensa. Tunsin itseni tärkeäksi ja onnistuneeksi.

3.       Sain kiinni jostain langanpäästä, miksi koen itsetuntoni verrannollisen hyväksi, vaikka olen sen kyseenalaistanut. Jollain perustavalla tasolla ajattelen että jos vain haluan, voin olla mitä vain ja tehdä mitä vain. Lähestyn asioita aina siitä mitä minä haluan olla.

4.      Voin hyvin mutten tunne olevani läsnä. Kaikki on hieman irrallaan ja surrealistista. Olenkohan hereillä vai nukunko? Näinkö sittenkin unta?

5.       Tätäkö se täysi-ikäisyys sitten on?