Olen pitänyt luovaa taukoa. Elänyt, vaihteeksi: miettinyt
lähinnä käytännöllisiä, todellisia ja poliittisia asioita. Käynyt dialogia ihan
oikeiden ihmisten kanssa, enkä tyhjän dokumenttipohjan. En ole varmaan
kuukausiin kirjoittanut mitään.
Alan taas vähän kääntyä itseeni, niin hyvässä kuin pahassa.
Taas jotain hyvin tuttua samaa ajatuksenkiertoa, mutta ehkä opin siitä tällä
kertaa jotain. (Vähän pakotettua optimismia).
Tarkkuus on pahasta. Ympäripyöreys ja satunnaisuus,
odotusten puute, tekevät elämästä niin paljon helpompaa. Muistaa vain hengittää
ja deletoida. En halua keskittyä enkä saa mitään tehtyä.
Mikään ei kiinnosta paitsi kaikki.
Tavoite: hengitä ja älä mieti liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti