Ruusu

Ruusu

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Ylioppilaan puhe: oppimisesta ja opettamisesta

Valmistuin juuri Sammon keskusvankil- siis keskuslukiosta. Jostain syystä sain kunnian edustaa puolta vuosiluokastani, pitämällä lakkiaisjuhlassa uuden ylioppilaan puheen. Puhetta kirjoittaessani yirtin löytää netistä esimerkkejä alkuun pääsemiseksi, ja ajattelin nyt jakaa seuraaville samaan tilanteeseen joutuville oman versioni. Ehkä tästä on jollekkin iloa, apua tai hyötyä.



Hyvät ylioppilaat, arvoisa juhlakansa. Tänään lukiovuosien kova työ palkitaan.

Näiden valkoisten lakkien alla on piilossa käsittämätön määrä tietoa.

Sen lisäksi, että me olemme jokainen oppineet hallitsemaan yleissivistyksen perustan, ja meistä on koulittu yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, jokainen on kulkenut omaa polkuaan kohti jonkin oman alansa erikoisosaamista. Meistä löytyy kielitaitureita, luonnontieteilijöitä, historian ja ajattelun tuntijoita, urheilun ja viestinnän huippuosaajia - tai ainakin kaikkien näiden alkuja.

Näiden tietojen kanssa me tänään kävellemme ulos noista ovista, kohti jotain, mikä ketäkin odottaa, ja huomenna käytämme näitä taitoja ja teemme maailmaa itsemme näköiseksi.

Haluan lainata yhden painavan elämänohjeen  australialaiselta muusikolta, Tim Minchiniltä. Esitän sen ehkä enemmän elämänfilosofisena ajatuksena kaikille pureskeltavaksi, kuin ohjeena, sillä mitäpä minä tiedän elämästä sen enempää kuin tekään.

”Be a teacher” – ole opettaja.

Sinä tiedät ja osaat jotain arvokasta, jota muut eivät. Sinulla on ajatuksia joista muut voisivat oppia, vaikka itse pitäisit niitä itsestään selvyyksinä. Meillä on jokaisella jotain jaettavaa viisautta. Jotain, josta voi olla hyötyä myös jollekin muulle.

Ja koska elämä ei ole kilpailu, jossa se voittaa joka panttaa oman päänsä sisällä eniten tietoa, niin jos sinulla on vinkkejä, neuvoja tai ajatuksia, jaa ne eteenpäin. Jos uskot että puheillasi on arvoa, niillä on.

Sama ajatus pätee myös toisinpäin: kuunnelkaa, mitä muilla on teille sanottavaa. Yhtä lailla pitäkää korvanne auki, ja uskokaa siihen että muilla on teille vielä paljon opetettavaa.

Sillä hyvä opettaja on kuitenkin se, joka ei vain puhu, vaan myös kuuntelee. Joka on valmis miettimään uudelleen omia puheitaan, ja uskoo että oppilaillakin on jotain annettavaa. Hyvä opettaja on se, joka meille jää mieleen.

Vaikka lukiossa on ehtinyt opiskelun ohessa paljon muutakin, luulen että ne tarinat, joita me tulemme kouluajoistamme kertomaan, koskevat kuitenkin juuri opettajia. Mielenkiintoisia persoonia joiden tunnit jäivät mieleen, hupiveikkoja ja karismaattisia ammattilaisia tai sitä koulukaveria jolta on oppinut paljon elämästä.

Toivottavasti jokainen meistä on kohdannut sellaisen henkilön, jolta olemme oppineet jotain, jota olemme seuranneet ja ajatelleet: tuollainen minä haluan olla isona. Pyrkikää siihen.

Sillä tässä sitä nyt ollaan. Taas sukulaiset voivat voileipäkakun ohessa sanoa, kuinka me olemme kasvaneet isoiksi. Me voimme olla juuri sellaisia, kuin se ihailemamme ihminen.  


Haluan lopuksi kaikkien ylioppilaiden puolesta kiittää opettajia, vanhempia ja ystäviä tässä salissa. Kaikkia niitä, joilta me olemme oppineet  tärkeitä elämänohjeita, ja jotka on auttaneet meitä saamaan tämän lakin päähän. Kiitos.