Valmistuin juuri Sammon keskusvankil- siis keskuslukiosta. Jostain syystä sain kunnian edustaa puolta vuosiluokastani, pitämällä lakkiaisjuhlassa uuden ylioppilaan puheen. Puhetta kirjoittaessani yirtin löytää netistä esimerkkejä alkuun pääsemiseksi, ja ajattelin nyt jakaa seuraaville samaan tilanteeseen joutuville oman versioni. Ehkä tästä on jollekkin iloa, apua tai hyötyä.
Hyvät
ylioppilaat, arvoisa juhlakansa. Tänään lukiovuosien kova työ palkitaan.
Näiden
valkoisten lakkien alla on piilossa käsittämätön määrä tietoa.
Sen lisäksi,
että me olemme jokainen oppineet hallitsemaan yleissivistyksen perustan, ja
meistä on koulittu yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, jokainen on kulkenut omaa
polkuaan kohti jonkin oman alansa erikoisosaamista. Meistä löytyy
kielitaitureita, luonnontieteilijöitä, historian ja ajattelun tuntijoita,
urheilun ja viestinnän huippuosaajia - tai ainakin kaikkien näiden alkuja.
Näiden tietojen kanssa me tänään kävellemme ulos noista ovista, kohti jotain, mikä ketäkin
odottaa, ja huomenna käytämme näitä taitoja ja teemme maailmaa itsemme
näköiseksi.
Haluan lainata
yhden painavan elämänohjeen australialaiselta muusikolta, Tim
Minchiniltä. Esitän sen ehkä enemmän elämänfilosofisena ajatuksena kaikille
pureskeltavaksi, kuin ohjeena, sillä mitäpä minä tiedän elämästä sen enempää
kuin tekään.
”Be a teacher” – ole opettaja.
Sinä tiedät ja
osaat jotain arvokasta, jota muut eivät. Sinulla on ajatuksia joista muut
voisivat oppia, vaikka itse pitäisit niitä itsestään selvyyksinä. Meillä on
jokaisella jotain jaettavaa viisautta. Jotain, josta voi olla hyötyä myös
jollekin muulle.
Ja koska elämä
ei ole kilpailu, jossa se voittaa joka panttaa oman päänsä sisällä eniten
tietoa, niin jos sinulla on vinkkejä, neuvoja tai ajatuksia, jaa ne eteenpäin. Jos
uskot että puheillasi on arvoa, niillä on.
Sama ajatus
pätee myös toisinpäin: kuunnelkaa, mitä muilla on teille sanottavaa. Yhtä
lailla pitäkää korvanne auki, ja uskokaa siihen että muilla on teille vielä
paljon opetettavaa.
Sillä hyvä
opettaja on kuitenkin se, joka ei vain puhu, vaan myös kuuntelee. Joka on
valmis miettimään uudelleen omia puheitaan, ja uskoo että oppilaillakin on
jotain annettavaa. Hyvä opettaja on se, joka meille jää mieleen.
Vaikka lukiossa
on ehtinyt opiskelun ohessa paljon muutakin, luulen että ne tarinat, joita me
tulemme kouluajoistamme kertomaan, koskevat kuitenkin juuri opettajia.
Mielenkiintoisia persoonia joiden tunnit jäivät mieleen, hupiveikkoja ja
karismaattisia ammattilaisia tai sitä koulukaveria jolta on oppinut paljon
elämästä.
Toivottavasti
jokainen meistä on kohdannut sellaisen henkilön, jolta olemme oppineet jotain,
jota olemme seuranneet ja ajatelleet: tuollainen minä haluan olla isona.
Pyrkikää siihen.
Sillä tässä
sitä nyt ollaan. Taas sukulaiset voivat voileipäkakun ohessa sanoa, kuinka me
olemme kasvaneet isoiksi. Me voimme olla juuri sellaisia, kuin se ihailemamme
ihminen.
Haluan lopuksi kaikkien
ylioppilaiden puolesta kiittää opettajia, vanhempia ja ystäviä tässä salissa.
Kaikkia niitä, joilta me olemme oppineet tärkeitä elämänohjeita, ja jotka
on auttaneet meitä saamaan tämän lakin päähän. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti